Aatonaattona me suunnattiin illasta kohti Lieksaa.
Isännän vanhempien luokse majoituttiin ja koirat olivat aivan innoissaan päästessään kyläilemään.
Iltalenkki suoritettiin pimeässä metsässä vapaina ja tietysti koiria kovasti myös leikitytti.
Jouluaatto aamuna herätettiin isäntä yhdessä koirien kanssa. Kylässä koirat pääsevät sänkyyn, muuten eivät koskaan eli herättäminen on koirista ihan speciaalihuippua.
 |
| Mä herätin ton, ihan ite! |
Ja sitten suunnattin taas metsään. Pupun jälkiä oli aivan hirmuisesti ja Hilma jäljesti jotain isompaakin pitkän matkaa. Koetettiin karjua Hilmalle, että se saattaa olla vähän isompi kissa (ilves, jäljistä päätellen) eikä se välttämättä kavahda ja juokse puuhun, kun 4 kiloinen kääpiöpinserin rääpäle tulee hätyyttelemään.
Jouluaatto jatkui leikkien ja isännän äiti oli tehnyt vielä hihnalenkinkin koirien kanssa.
Illasta isäntä ja koirat sitten saapuivat minun vanhempieni luokse, jonne itse karkasin jo päivemmällä. Myös veljeni perhe saapui syömään ja lahjoja jakamaan.
Veljentyttöni oli hommannut molemmille koirille lahjakassit, jotka sisälsivät vaikka sun mitä. Kauloissa koirilla näkyy uudet edustuspannat ja edessä molempien uudet lelut. Lisäksi kasseista löytyi useampi erilainen lelu, uudet fleksit ja herkkuja. Erityisen otettu Hilma oli uusista vinkuvista minitennispalloistaan, koska normaalikokoiset tennispallot ei Hilmalla oikein mahdu suuhun. Tauno sai sitten täysikokoisia vastaavia.
Pallot laitettiin kotona odottamaan takapihan leikkikelejä.
Tauno tykkäsi silminnähden joululahjalelustaan.
Ja tämän paketin päällä luki "uudelle pennulle", voi että <3 Pentuhihna ja uusi lelu. Lelua ei sattuneesta systä luovutettu Hilmalle ja Taunolle testiajoon, vaan se odottaa uskollisesti pennun saapumista.
Illalla palasimme takaisin isännän vanhempien luokse ja koirat saivat kunnon jouluherkut, isännän isän itse tekemät siannahkarullat. Kyllä muuten kelpasi, Hilman hotkaisusta ei ehditty saada edes kuvaa.
Joulupäivän aamun herätysjoukot keskittyivät herättämisen lisäksi myös painimaan keskenään.
Ja sitten taas metsään kunnon lenkille. Joulupäivän säätä ei voi kehua kovinkaan kaksiseksi, vesisadetta.
Iltapäivällä suunnattin kyläilemään veljeni perheeseen ja koirat jäivät sinne hoitoon siksi aikaa, kun käytiin vielä vanhempieni luona. Molemmat koirat olivat nopeasti kotiutuneet lasten rapsuteltaviksi.
 |
| Kuva; Erika E |
 |
| Kuva; Erika E |
Vaikka sain joululahjasi myös kauan kaipaamani moccamasterin niin tämä lahja herkisti minut kaikista suurimmin. Ihana veljentyttöni oli ostanut Riku-papalle muistokiven, olin melkein sanaton....tai puhuin ehkä liikaa. Tänään heti kotiin tultuamme vein kiven takapihalle ja muistokynttilät sen seuraksi.
Ihana joulu vietetty, mutta ihana tulla aina kotiinkin. Koiria ei ole paljoa näkynyt, liene aktivointitaso ollut kohdallaan viimepäivien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti