Sunnuntaina mua vaivasi armoton päänsärky, joten päivä otettiin aikapitkälle levon kannalta, kun vasta kuitenkin tommonen melkein viikon kuumeilu minulla taustalla.
Illalla sain kuitenkin itseni raahattua agilitytreeneihin ja vaikka en itse ollut parhaassa treenivireessä oli Tauno aivan super hieno.
Kepeille hakeminen ja kontaktit, ihanaa.....ne toimii. 2 on 2 off -kontaktissa edelleen se ongelma, että koira pysähtyy kyllä OTA- käskyllä kuin seinään eikä jatka matkaa ennen lupaa, mutta ilman alustaa koira himmailee jo alastulolla paljon ennen sitä kuin olisi tarvis pysähtyä. Vinkkejä anyone?
Muuten tehtiin pientä välistävetohässäkkää, putkiin irtoamista ja muuta pientä pyörittelyä ilman suurempaa logiikkaa.
Alku ja loppulämppänä pienet lenkit, joilla Hilmakin mukana.
Kovasti tekisi mieli lähteä hakemaan "vikalistaa" ihan oikeista kisoista ja poistamaan omaa kisajännitystä (joka todennäköisesti pilaa ensimmäiset 10-20 starttia), mutta vähän jännittää kisauran aloitus näin talvella. Keinonurmella Tauno on treenannut vaan kerran ja taas kylmien hallien kisat voivat olla oikeasti kylmiä. Toisaalta ei se ota jos ei annakkaan, Kuopiossa olisi ainakin lämpimän hallin kisat tammikuussa, alustana keinonurmi. Lisenssin vois ostaa sitten vuoden alusta näppärästi niin eipähän mene sekään hukkaan, ellei nyt sit flopata ekoissa kisoissa niin pahasti etten saa itseäni seuraaviin koko vuotena.
Maanantaina piti olla Hilman peko-treenit, mutta pakkasen takia ne jouduttiin perumaan. Vaihtoehto B:nä oli lähteä Siinan luokse talven ensimmäiselle vetohiihtolenkille, mutta pakkanen paukkui jo töistä kotiinpäin ajellessa -15 asteessa eli toisinsanoen -20 olisi mennyt ihan varmasti jo rikki ennenkuin olisin ollut Liperin perukoilla.
Suuntasin sitten reippaana lenkille ja tajusin aika pian, että tosiaan -20, minulla on aivan liian vähän päällä ja samoin koirille. Pitäisi vieläkin olla äidin muistuttamassa, että pistä kunnolla päälle. Tehtiin sitten vaan pieni lenkki ja julistettiin maanantai lepopäiväksi, kun ei kerta mikään oikein ottanut onnistuakseen.
Iltalenkille sain sentään puettua koirat asianmukaisesti, aivot heräsivät kylmyyteen.
Tiistai iltana suunnattiin sitten pakkasen lauhduttua metsään. Pakkasen tilalle saatiin kunnon lumipyry, mutta se ei onneksi menoa haitannut. Puolisentoista tuntia metsässä taaperrettiin ja kaikki oltiin aika väsyneitä lenkin jälkeen. Ihmisellekkin tuo pehmyt luminen polku ja lumihanki tuovat pikkuisen enemmän vastusta liikkumiseen.
Keskiviikkona koetti mun kauan odottama päivä eli vetohiihtokauden korkkaus -päivä. Töiden jälkeen lähdin kotoa pikana koirien kanssa Siinan luokse. Siellä Demi, Rico ja Armas jo odottelivat potkurin eteen valjastettuina. Minä nakkasin sukset jalkaan ja sit mentiin. Hilma ja Tauno lähtivät vetämään muittamutkitta ilman mitään kyselyjä (Hilmakin jopa, vaikka arvelin et tarvitaankohan uusi totuttelu suksiin). 4 km matka mentiin vaihtelevalla nopeudella ylä- ja alamäkiä metsäautotiellä ja märästä lumesta johtuen minä sain lykkiä ihan kunnolla, ei mitään luistoa. Hilma ja Tauno vetivät koko matkan hyvällä draivilla ja näyttivät tykkäävän hommasta. Mahtavaa ja ah niin hauskaa. Lopuksi vielä 2 km käpyttelyä koirat vapaana kirmaten sekä tietysti tee tarjoilu minulle sekä koirille hengailua sisätiloissa. Back on Trackkien sisällä koirat hautuivat molemmat automatkat sekä kotona vielä parituntisen lisää. Sää ei ollut kylmä, mutta saas nähdä menikö kavereilla rangat jumiin pitkästä aikaa vetohommissa, kun tuo canicrossailukin ollut tauolla aika pitkään jo. Tämä on kyllä ehdottomasti parasta talvessa, Siina taitaa saada katsella meitä kyllästymiseen asti tämän talven aikana =)
Torstaina koirat vaikuttivat onneksi ihan normaalivetreiltä. Töiden jälkeen siivousta ja sitten Taunon tokotreenit.
Treeneissä ohjelmassa liikkeestä seiso --> Noh, pysähtyy ja seisoo se, mutta mutta.....
Hyppy--> Taunon vahvimpia liikeitä, paitsi tänään.
Luoksetulot--> Tauno arveli ruveta sitten ennakoimaan, kiva.
Paikallaanmakuu--> Täyttä pelleilyä istumaan nousemisineen, vinkumisineen jne.
Voinette kuvitella, että treenin jälkeen ei ollut mitenkään kovin onnistunut fiilis, mutta tämmöstä se aina välillä on tämä harrastaminen.
Alkuun pieni käpyttely ja loppuun puolituntinen, Hilmakin mukana lenkeillä.
Kuvattomuus jatkuu pimeydestä johtuen, blogi joutaisi varmaan talviunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti