Torstain ja perjantain emäntä vieläkin toipilas. Torstai meni vielä täyslevossa, koska aamulla oli edelleen pikkuisen lämpöä. Koirien päiväohjelma oli yksinkertainen; aamukävely isännän kansssa, takapihailua, pidempi (reilu tunti) hihnalenkki isännän kanssa ja iltakäpyttely isännän kanssa. Muina aikoina pötköttelyä emännän kanssa sohvalla. Illalla ruoka sentään tuli vähän aktivoivammassa muodossa, eli sianselkää. Tauno veteli ruokaaansa syvällä antaumuksella, kuten kuvista näkyy.
Perjantaina emäntä vielä varmuudenvuoksi lepäili, vaikka kuume ja säryt olivat lopultakin tiessään. Koiran pääsivät isännän kanssa aamukävelylle ja sitten myöhemmin pidemmälle reippaalle päiväkävelylle (75 minuuttia) ja illalla vielä iltakäpyttelyllä. Takapihailu ja pallolla leikkiminen siellä kuului ohjelmistoon.
Lauantai aamuna pakkauduttiin sitten lopulta autoon ja autossa olin varmasti eniten innoissani minä, nimittäin metsä kutsui. Koirat saivat puolitoistatuntisen kirmailla vapaina meidän kävellessä hiljalleen mukana. En vielä uskaltanut mitään isompaa urheilusuoritusta tehdä, joten lenkin tärkeimmät annit olivat koirien liikuntatarpeen tyydyttäminen ja se, että mä pääsin kotoa ulos raittiiseen ilmaan.
Loppupäivän mä koetan nyt ottaa ihan rauhallisesti. Pieni hihnakäpyttely, koirien kynsienleikkaus ja sen sellaista vaan ohjelmistossa. Tuli ihan kammo moisesta kuumepöpöstä, ei tarviis tulla takas eikä oo jälkitauditkaan tervetulleita.
Postauksen pappakuvana helteestä nauttiva papparainen, vuodelta 2006 mahdollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti