Tavallista jännittävämpi metsälenkki, treeniä ja koirakamuja

Perjantaina suunnattiin illasta metsään lenkkeilemään. Lenkki sujui normaaliin malliin ja koirilla oli kivaa tihkusateessa huolimatta.

 Tauno sai keskiviikkona uuden huomioliivin metsään kadonneen tilalle. Vaihdettiin halppismerkkiin, tuolla korvessa ehkä tärkeintä se että näkyy, ei se että on hurttaa.

Hilma teki taas lenkin lomassa myös taakanvetotreenin.

Sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta. Käännyttiin metsätieltä pienemmälle tielle, joka vie syvemmälle metsään. Jonkinmatkaa käveltyämme Tauno haukahti metsässä muutaman kerran, haukku ei ollut ajohaukkua vaan normaalia vahtihaukkua. Haukahdusten jälkeen Tauno juoksi meidän luokse säkä pystyssä Upi kannoillaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että siellä on ihminen tai koira. Toisaalta olisi pitänyt tajuta, ettei Tauno pakene kumpaakaan saatika nosta minkään ihmisen takia säkäänsä pystyyn. Lähdettiin kuitenkin sitten kävelemään eteenpäin. Hilma liittyi Tauno ja Upin joukkoon ja koirat ryntäsivät joukolle tien vasemmalle puolelle metsään. Metsästä kuului haukkua ja hetken päästä metsätielle juoksi iso tumma eläin. Mie ensin et koira, sitten et susi ja lopulta isäntä huusi että se on ahma. Suomessa on noin 250 ahmaa ja tosiaan yhden niistä kulkureitti sitten ristesi meidän liikkumisen kanssa. Uskomatonta. Ahma lähti kuitenkin pakenemaan ja meinasi tulla meitä kohti, mutta meidät nähdessään se pyörähti ympäri ja asettui kääkkiä vastaan puolustusasemiin. Uhkaa varmaan tuli niin monelta puolelta, että eläin ei enää tajunnut lähteä kolmanteen tai neljänteen mahdolliseen suuntaan. Kääkät olivat aivan nenätysten tämän petoeläimen kanssa ja lauma sekä ahma tekivät vuoronperään hyökkäyksiä toisiaan kohti. Koirista saa kyllä siinä suhteessa olla ylpeä, että kaikki toimivat hienosti yhteen laumana ja puolustivat toisiaan. Koetin huutaa koiria, mutta lopulta käännyttiin ja lähdettiin isännän kanssa juoksemaan toiseen suuntaan. Riskihän tässä piili, että ahma niittaa kääkät enkä edes nää sitä, mutta onneksi kääkät lähtivät sitten perään ja ahma pakeni metsään. Yhtään en uskaltanut itse lähestyä, etteivät kääkät saa rohkeutta hyökätä, siinä vaiheessa lauman henkinen voima ei olisi enää tätä ilmeisestikkin urospuoleista (koko) ahmaa vastaan olisi auttanut. 

Jälkeenpäin ajateltuna tilanne oli melkoisen vaarallinen pienille koirille, koska ahma ilmeisesti on kuitenkin melkoinen peto, vaikkakin todella todella harvinainen sellainen. 

Petotestiin ei varmaan enää tarvitse näitä viedä, kun on ihan livenä testattu luonnonolosuhteissa ja oikealla petoeläimellä. Upille olin suunnitellut susitestia syksylle, mutta eipähän tuo pikkujätkäkään perääntynyt milliäkään. Jännä myös huomata miten se lauman voima eläinmaailmassa painaa. Ahmahan olisi yhdellä huitaisulla niitannut koko porukan, mutta eläimen vaistot kuitenkin varmasti ohjasivat sitä olemaan hyökkäämättä laumaa vastaan yksinään.

Toisaalta tämä kokemus oli pelottava ja tilanne oikeasti vaarallinen, mutta toisaalta minun kiero mieleni pitää tätä myös aika hienona ja ainutlaatuisena tilanteena. Toivon silti, ettei meidän reitit kovin usein risteäisi näiden isojen petoeläinten kanssa. Jatkossa myös muistan koiran signaalien lukemisen merkityksen tuolla maastossa, ei ne turhaan eikä tyhjään reagoi koskaan.

Lautanaina kyläiltiin Sannna, Edyn ja Eemin luona lenkkeilyn ja treenaamisen merkeissä.

Upilla, Edyllä ja Eemilla leikit sujuivat entiseen malliin ja Hilmakin sopi porukkaan todella kivasti.

Hilmakin sai olla pihalla vapaana liinan kanssa, jos nenä alkoi liikaa käydä metsää kohti niin astuin liinan päälle seisomaan. Toimi hyvin.

Eemistä oli kiva talutella Hilmaa.

Taunolle tein pienen virettä nostavan kenraaliharjoituksen sunnuntaisia agilitykisoja varten. Muutamia hyppyjä ja putkeen irtoaminen, sitten palkka alustalta. Kepit tehtiin myös pariin otteeseen siten, että Tauno sai alustalta palkan heti keppien jälkeen. Vire ja vauhti olivat todella hyvät. Kisat jännittää silti paljon enemmän kuin viimeksi, koska suorituspaineet itsellä pikkuisen erilaiset kuin edellisellä kerralla.

Upi pääsi myös tekemään pienen aitoja ja putki harjoituksen. Sannalta löytyy onneksi myös ponnarit.

Lopuksi lenkkeiltiin vielä oikein ajan kanssa metsäpolulla. Hilma sai olla vapaana, mutta Taunon pidin fleksissä ja valjaissa. Tauno juoksee vapaana sen verta päättömästi, että kisoja edeltävänä päivän saa olla hihnakulkijana ja Edyn kanssa riski, että menee tappeluksi. Taunon ollessa kytkettynä pojat pystyvät kohtaamaan toisensa kapealla polulla ja kävelemään rintarinnan, mutta Taunon ollessa vapaana tilanne muuttuu.

Lopuksi Eemi, Edy ja Upi pääsivät vielä leikkimään flirtillä. Kyllä otti muuten poikakolmikko kierroksia, kun kimpassa pääsivät lampaankarvaa jahtaamaan ja repimään.

Loppuun vielä videomateriaalia torstaisesta agiliykoulutuksesta. Viimeisellä pätkällä Tauno otti vähän häiriötä seuraavasta treeniporukasta, joka kasaantui radan reunalle. 

Sanna Kataista suosittelen kyllä kouluttajana lämpimästi!

Monenmoista treeniä ja lenkkeilyä eli perusarkea

Maanantaina hurautettiin tokoilemaan uudelle kentälle uusien ihmisten kanssa. 

Sää oli kokenut reilun inflaation ja tuuli sekä +5 astetta tuntuivat kyllä luissa ja ytimissä. Tauno pääsi tekemään seuraamista, perusasentoon hakeutumisia, vähän käännöksiä ja hyppyä. Maahan menot ja pitkää paikallaan pysymistä edellyttävät liikkeet jätin suosiolla seuraavaan kertaan. Taunolla oli mahtava draivi, melkein voisi luulla, että sen perusasentokin on vahva. Hypylläkään ei normaalia "viitsiskös tota nyt hypätä" -höpötystä vaan reippaita loikkia ja kaunis seisominen jatkoksi. Nousiko sillä kierrokset sen verran vieraista koirista vai mitä ihmettä? 

Koetettiin pitää homma mukava ja koetin pitää pätkät tarpeeksi lyhyinä, uskon, että hyvä fiilis oli vielä viimeiseltä pätkältä autoon laittaessakin Taunolla päällä.

Upin oletin häiriintyvän uusista asioista enemmänkin, mutta hienosti mentiin hyppyä, perusasentoja, seuraamista, perusasentoon siirtymistä seuraamisesta minun pysähtyessä sekä muutamia käännöksiä. 

Todella hyvillämielin sai kentältä ajella kotiin.

Tässä lähtötohinoissa. Välistä voisi kuvitella, että tykkään mustan ja pinkin yhdistelmästä =D

Iltasella vielä pieni hihnalenkki eikä sen kummempia.

Tiistaina sitten oli metsälenkin vuoro. Puolitoisatuntia käpyteltiin ja vuan oli koirilla mukavaa.

Lenkin alussa Tauno kävi juoksemassa risukkoisessa koivumetsikössä ja sieltä sitten saapui takaisin alaston koira. Se siitä Hurtan huomioliivistä. Koetin vähän katsella metsikössä ympärilleni, mutta liivi saattoi olla 100 metriä kertaa 100 metriä alueella missä tahansa, joten jätin etsinnät aikapian sikseen tuloksettomina.

Hilman lenkkiä tehostettiin semmoisella puolentoista kilometrin taakkatreenillä lämmittelyn jälkeen. Hyvällä mielellä neiti kiskoi.

Keskiviikon treenisuunnitelmat menivät uusiksi, mutta saatiin silti treenattua. Ensin kodin puunaus ja sitten touhuihin. Menin tuohon läheisen ulkoilureitin parkkipaikalle autolla ottamaan ensin toko treeniä pojille. Kapulaa vähän kateltiin, mutta Upilla vielä mielenkiinto ei meinaa ärsykkeiden ympäröimänä riittää, mutta Tauno nosti kapulaa hienosti muutamia kertoja. Tuota pitäisi vaan rueta tekemään ihan pikkuisen päivittäin niin kyllä siitä vielä nouto leivottaisiin molemmille. 

Upille seuraamista, käännöksiä, perusasentoon hakeutumista ja liikkeestä seisomista. Maahan menoa on vähän nyt hakusessa, vaikka periaatteessa Upi sen osaa, joten siihen nyt kiinnitettävä erityistä huomiota. Eihän se maahanmeno tuolla hiekkakentällä kylmään maahan tietysti yhtä mukavaa ole, kuin sisällä lämpimälle lattialle.

 Ärsykkeitä oli ympärillä todella paljon; koiria, sauvakävelijöitä, hölkkääjiä ja parkkiin sekä parkista pois ajavia autoja. Häiriön Upi kesti mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka kyllähän välistä piti kesken seuraamisen vähän jäädä kyttäilemään et mikäs huitoja se nyt tuolta pitkin lenkkipolkua tulee. 

Taunolla oli edelleen aivan mallikelpoinen vire. Hienoa seuraamista, ihmeellisen hyviä perusasentoon hakeutumisia ja onnistuneet jäävät. Ensimmäinen liikkeestä maahan meni istumiseksi, mutta muuten jees. 

Lopuksi kierrettin reilun 4 km lenkki Tauno ja Hilma fleksi+valjas talutuksessa ja Upi vapaana. Kokeilin vähän hölkytelläkkin, vaikka ei canicrossing vermeet mukana olleetkaan, mutta koivun siitepölyä ilmeisesti vielä sen verran leijailee, että tuloksena kova yskänpuuska. Juoksuhommat ovat siis tosiaan mun siitepölyallergian takia olleet tauolla.

Torstaina sitten ihana vapaapäivä. Nukuttiin oikein kunnon unet ja iltapäivästä ajeltiin Kuopioon agilitykoulutukseen Taunon sekä Sannan & Edyn kanssa. Pro Perrolla taas oltiin ja Sanna Katainen koulutti. Mahtavat treenit ja kiva ratapätkä. Miekin jopa opin ja muistin, vaikka melkoista pyöritystä olikin. Taunolla vähän putkiin irtoamisen ongelmaa (olen tainnut palkata liikaa taas kädestä), mutta hienoa pätkääkin saatiin tehdyksi. Saatiin lopetettua tekeminen aivan huippuihin keppeihin, puomi ei ole enää boikotissa ja muutenkin koiralla oli hyvä vire. Ensimmäisellä pätkällä Tauno jopa äänteli rataa tehdessään mikä kertoo mistäpä muustakaan kuin vireestä. 

Mahtavaa, Kuopioon suunnataan sitten seuraavan kerran taas heinäkuun loppupuolella.

 Upi ja Hilma viettivät aikaa isännän kanssa. Usampi kyläpaikka, hihnalenkki ja paljon uusia vieraita ihmisiä. Upi oli ollut superreipas pikkumies. 

 Iltasella vielä Hilmalle jumppaa ja Upille vähän kapulatreeniä sekä istu-seiso-maahan vaihtelua.

Kyllä ne leuat aina välistä kapulan ympärillä aukaeavat ja nähtiin myös ensimmäinen nosto, kapula nousi jopa sentin verran, mutta juhlan paikka oli sekin.

 

 

 

Agilityä, lenkkeilyä ja kiihdytyskisat

Lämmintä on riittänyt, mutta viikko kuitenkin kului treenien ja touhujen merkeissä.

Keskiviikkona Taunolla oli agilitykoulutustsa Sannan kentällä. Mukava rata ja pätevä kouluttaja. Tehtiin palkkovalssia, leijeröintiä ja niistoa radalla sekä vastapainoksi sitten vähän helpompaa pätkää radan osana. Itsestäni huomaan, että pikkuisen nuo ohjauskuviot alkaa jo mennä kaliin, vaikka jäykkäähän se on vieläkin. Tauno olisi voinut olla kovemmassakin vireessä, mutta ihan kivasti se teki hommia helteestä huolimatta. Upi sai leikkiä Edyn ja Eemin kanssa olan takaa juosten vapaana pitkin pihaa ja Hilma pääsi myös metsälenkillä kirmaamaan vapaana.  Kuvasaldo valitettava nolla.

Torstaina agility jatkui, kun kävin Liperin kennelkerhon kentällä vetämässä alkeiskurssilaisten treenit ja sitten Tauno sekä Upi pääsivät treenaamaan. Lopuksi kunnon lenkki metsäpoluilla koko porukan kanssa. Upilla taas riistaviettömän etuoikeuksia eli vapaana juoksemista, aikuisille fleksien jatkona käpyttelyä. Taunolle otettiin helpohkoa vauhtipätkää, keppekä sekä kontakteja.

Upi pääsi tekemään A-estettä sekä putkesta ja hypyistä koostuvaa pientä ratapätkää. Upille pitäisi saada nyt enemmän häiriötreeniä, koska selkeästi treenikaverin kentän laidalla kävely jo vähän sotki pasmoja. Näitä itsenäisesti treenaamisen ongelmia nämä.

Perjantaina sitten suunnattiin veden äärelle lenkkeilemään töiden jälkeen.

Hilma ei uskalla mennä veteen, mutta kaipasi sekin viilennystä. Oli naurussa pitelemistä, kun neiti keksi ottaa kokovartalolle mutakylvyn.

Lauantaina hengailtiin vaan kotosalla päivä ilman kummenpia touhuja. Koirat toki viettivät runsaasti aikaa omalla pihalla. Illalla sitten ulkoiltiin melkein pari tuntia veden äärellä.

Juuri edeltävästi kirjoittelin Hilman vesikammosta, joka tosiaan ollut aika massivinen, erityisesti toissakesäinen järveen tippumisen jälkeen. Nyt kuitenkin tuolla veden alla oli uppotukki ja mitään hajua meillä ei ole siitä, mitä Hilma siellä näki, mutta kyty katsomaan oli aivan älytön.

Näin pitkälle neiti pääsi, sitten loppui rohkeus. Ennätys kuitenkin ja mahakin kastui, ehkä siitä vielä vesikoira saadaan.

 Vähän videopätkääkin iltalenkiltä.

Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa koirien kiihtytyskisat. Pojat pääsivät osallistumaan, Hilma vaan turistiksi. Hilmaa jännitti viimeksi kovin se viehe, joten ajattelin, että se ei varmaan nyt niin nauti kyseisestä hommasta.

Ensimmäisenä Upilla pentuluokan juoksustartti. Matka oli 50 metriä ja Upi pinkoi sen aikaan 7,2 sekuntia. Upi sijoittui juoksullaan pentujen toiseksi, isompiakin kavereita jäi taakse. 

Kuva; Tanja K

Taunolla matkaa oli 100 metriä ja aikaa kului 12,09 sekuntia. Tauno selkestäi hiljensi puolimatkassa, että aika olisi voinut olla parempikin. Viime syksynä sama matka meni aikaan 11,59 sekuntia. Hienosti jätkä pinkoi minien voittoon.

Kuva; Tanja K

Turistilla ja myös kilpailijoilla meinasi olla melkoisen kuuma. Vedellä kastelua ja runsasta juottamista, niin hyvin kuitenkin selvisivät.

Voitokkaat CC:t kimppakuvassa palkintojen kanssa. Palkinnoista annettava bonusta ja plussa POKS RY:lle, todella hyvät sellaiset.

Illalla 45 min hihnalenkki ja kovat lupaukset, että huomenna sitten tokoillaan. Alkuviikkohan oli vallan treenintäytteinen, mutta loppuviikosta tuli vähän laiskoteltua moisen hommien suhteen.