Äitienpäivä, toko-treeniä, agilitykoulutusta ja lenkkeilyä

Äitienpäivä sunnuntaina kyläiltiin Lieksassa. Koirat viettivät isännän kanssa päivän isännän vanhemmilla vieraiden ja koirakaveri Geishan kanssa. Kaksi metsälenkkiä vesisateessa (vähäinen kuvien määrä johtuupi tosiaan sään suosimattomuudesta) ja paljon seurustelua sekä rapsuteltavana oloa oli koirien päivään kuulunut.

Päivän paras anti oli ehdottomasti veljentyttöni lahja. Tässä ihanassa ja omatekoisessa maalauksessa Riku-pappa vartioi enkelinä Hilman, Taunon ja Upin touhuja. Siis aivan ihana. 

Maalaus sai kunniapaikan olohuoneesta vitriinin yläpuolelta, jonka päällä myös Riku-papan uurnaa säilytetään.

Maantaina suunnattiin Liperin kentälle tokoilemaan lauman sekä Siinan & Nooran koiruuksien kanssa.

Taunon vire oli vähän alhainen, mutta tehtiin jäävät vallan onnistuneesti, pieniä pätkiä seuraamista ja pari luoksetuloa. Tokotreenit kuvaili Siina J.

Upi pääsi seuraamaan, opettelemaan liikkeestä seisomista ja treenaamaan luoksetuloa.

Mora tökötti kentän reunalla paikkamakuussa Upin treenin ajan, vähän Upia ihmetytti, että mitä tämä nyt on, mutta huomiotta kuitenkin pääsääntöisesti jätti makailijan.

Lisäksi otettiin luoksepäästävyyttä Nooran avustuksella. Pikkuisen Upi sivulta väisti, ei siis silleen peniikinomaisesti eikä kiireellä, mutta Nooran tullessa vierelle perääntyi pari askelta pysyen kuitenkin mun jalan vieressä. Tätä pitää siis treenata....ja paljon. 

Taunolle toisella kierroksella sitten hyppyä. Taunon kanssa en kyllä tiedä itkeäkkö vai nauraa. Kurkistus aidan yli ja jos ei oo namia ni ei kyllä kannata hypätä. Korkeutta lisäämällä Tauno ei voinut aivan varmasti kurkkaamalla analysoida asiaa, joten sitten joutui hyppäämään. Jos joskus kokeisiin päästään niin pitää vaan toivoa, että pistäävät reilusti sitä korkeutta, ettei jätkä kurki.

Ja Upille samaten. Upi lähtee jo kivasti hypylle (kerran tosin myös karkasi hypylle ja sai itsensä vielä palkattua moisesta hötkyilystä).

Loppuun vielä Hilmalle makkarajälki ja taakanvetoa. Pojat saivat kuljeskella mukana Hilman taakkalenkin ja jäähdyttelylenkin, Upi vapaana ja Tauno fleksissä.

Tiistaina sitten suunnattiin melkein heti töiden jälkeen kohti Kuopiota Taunon, Sannan ja Edyn kanssa. Edessä olivat agilitytreenit Pro Perrolla. 

Ensin piipahdettiin Musti&Mirri areenan liikkeessä ja jotain sieltä tarttui matkaankin.

Taunoa jotenkin ällöttää sen Zero DC valjaat ja Hurtan lifeguardit taas (joita käytetty lähinnä pimeillä metsälenkeillä, kun johonkin pitää saada valo kiinni) alkavat olla Tauno-goljatille liian pienet. Ostokseksi valikoituivat sitten Rukkan "muotivaljaat" koossa L. 

Talvella menevät metsälenkeillä ja takkiakin mahtuu alle. Ajattelin kokeilla näitä myös canicrossauksessa, kun jos niissä Zeron valjaissa jotain istumisongelmaa Taunolle on ja Tauno ei kuitenkan vetämällä vedä canicrossaus lenkeillä eli sinällään varsinaista vetovaljasta ei välttämättä tarvitse olla.

Parikappaletta kokoon taittuvia  vesikuppeja. Menee taskuun, treenikassiin, autoon...näppäriä.

Ja pojille äijäketjut tokoiluun. Upi taas ei vaan kovin äijältä onnistunut näyttämään, kun laitettiin Taunon kylkeen kiinni istumaan.

Pro Perron agilitytreenit olivat mitäpä muutakaan kuin aivan mahtavat. Saadaan aina näistä todella paljon irti. Tauno virittyi ja syttyi aivan täysillä ja teki mahtavaa työtä. Ratana vaikea kolmosluokan rata ja hyvin me saatiin Taunon kanssa tehtyä (siis ihan useita esteitä putkeen, eh heh). Kouluttaja kehui kovasti kontaktien kehittymistä ja minun kehittymistä ohjaajana (sekä radan muistajana). Keskusteltiin myös siitä, että minun kannattaisi keskittyä ohjaamisessa muuhun kuin hifistelyyn eli unohtaa hienot ohjaustekniikat, jos vaan suinkin ohjaus on toteuttavissa perusjutuilla. Perusjutuillakin kuulemma pötkii pitkälle, vaikka ne hifistelytkin pitäisi hätätilanteita verten olla hallussa. Tämähän oli tosi lohduttava tieto minulle, koska jaakotukset ja wiski-käännökset eivät vaan meinaa painua mun takaraivoon sitten millään.

Kuvia tai julkaisikelpoista videota ei valittavasti koulutuksesta ole, mutta innolla odotetaan seuraavaa kertaa. 

Iltahan venyi pitkäksi ja rankkasateet sattuivat kivasti juuri kotimatkalle. Onneksi kyytiläine oli kylmähermoinen, koska vettä oli tiellä sen verran runsaasti, että välistä mentiin sellaista vesiluisia että itseäkin vähän hirvitti.

Keskiviikkona siivousta ja Mustin&Mirrin paketin haku. Paketin tarinahan oli se, että rupesin tilaamaan Taunolle ja Upille 250 gramman noutokapulaa. Kaikista verkkokaupoista meinasivat olla loppu, joten päädyin tilaamaan sitä M&M verkkokaupasta. Minimitilausraja ei kuitenkaan ylittynyt ja sitten tuli vähän heräteostoksia tehtyä kapulan lisäksi.

Rukkan ohuet hihnat lähinnä canicrossausta ajatellen. Ohuita hihnoja mahtuu kolme vetovyön kiinnikkeeseen, hihna ei ole painava eli ei ala kiristyessän väpättää ja lukot ovat pienet. En sitten tiedä napsahtaako tuo poikki, kun Tauno innostuu menemään. Upikin sai jo omansa, kun ei enää tarvitse kauan odotella, että sen saa juoksulenkeille mukaan.

Pitkään on jo pitänyt hankkia uusi treeniliivi verrattaen huonosti kestäneen Hurtan liivin tilalle. Lopulta sitten Berran liivi valikoitui ostoskoriin. Tarkoitus oli ehkä tehdä liiviuudistus vähän myöhemmin, mutta en nyt sitten saanut vastutettua. Kokoa S ja juuri passeli meikäläiselle, koot ovat todella reiluja eli talvella mahtuu kuitenkin toppatakkikin vielä alle.

Iltasella suunnattiin vielä metsään ja montulle kunnon lenkille.

Sitä mitä koirat edellä, sitä emäntä perässä.