Mukava ja toimelias lauantai taas takana.
Meidän synttärisankari Hilma tosiaan täytti tänään 4-vuotta. Paljon on ollut vaikeuksia ja välistä näytti, että tuleeko tuosta elämästään nauttivaa ja iloista koiraa, mutta tuli siitä. Työtä, uuden opettelua, kärsivällisyyttä ja paljon muuta on tähän neljään vuoteen sisältynyt, mutta kyllä se työ on kannattanut. Mamman ihana pikku rääpäle.
Iltapäivän ohjelmassa oli Upin ensimmäinen mätsäri. Autosta otin ekana Upin ja Taunon vähän kävelemään alueelle, mutta Upi ei osoittanut mitään jännäämisen merkkejä, joten kiikutin aikapian Taunon autoon ja jatkettiin Upin kanssa pällistelyä. Ihmisiin Upi otti mieluusti kontaktia, koiratkin oli jees (kun eivät ihan naamalle hyökkineet, semmoisien kanssa Upi ei kaveeraa) ja häntä pysyi ylhäällä.
Hampaita tuomari ei katsonut pöpöjen leviämisen takia kuulemma, joten näytin ne sitten itse. Harmillista, että tuo osio jäi kenraaliharjoituksesta nyt pois.
Upi sai sinisen nauhan ja sijoittui lopulta sinisten kolmanneksi. Pikkumies jaksoi hyvin tehdä hommia ja keskittyä. Sinisten isossa kehässä oltiin kahden jättikokoisen karvakoiran välissä, mutta ei sekään haitannut tuon taivaallista, mamma ja mamman namit olivat parhaat jutut.
Mätsäreistä ajeltiin sitten suoraan metsään lenkkeilemään. Puolitoistatuntinen täyttä tykitystä sitten siellä, pitihän Hilmankin päästä bilettämään oikein kunnolla.
Komiat pojat.
Päivän onnistunut poseeraus.
Hirvenkakassa on kiva pyöriskellä.
Illaksi ei enää tarvinnut ohjelmaa kehitellä, hyvin maistunut uni kääkille ja itsekkään ei varmaan tarvitse odotella moista. Huomenna suunnataan sitten äitienpäivä kyläilyille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti