Tavallista jännittävämpi metsälenkki, treeniä ja koirakamuja

Perjantaina suunnattiin illasta metsään lenkkeilemään. Lenkki sujui normaaliin malliin ja koirilla oli kivaa tihkusateessa huolimatta.

 Tauno sai keskiviikkona uuden huomioliivin metsään kadonneen tilalle. Vaihdettiin halppismerkkiin, tuolla korvessa ehkä tärkeintä se että näkyy, ei se että on hurttaa.

Hilma teki taas lenkin lomassa myös taakanvetotreenin.

Sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta. Käännyttiin metsätieltä pienemmälle tielle, joka vie syvemmälle metsään. Jonkinmatkaa käveltyämme Tauno haukahti metsässä muutaman kerran, haukku ei ollut ajohaukkua vaan normaalia vahtihaukkua. Haukahdusten jälkeen Tauno juoksi meidän luokse säkä pystyssä Upi kannoillaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että siellä on ihminen tai koira. Toisaalta olisi pitänyt tajuta, ettei Tauno pakene kumpaakaan saatika nosta minkään ihmisen takia säkäänsä pystyyn. Lähdettiin kuitenkin sitten kävelemään eteenpäin. Hilma liittyi Tauno ja Upin joukkoon ja koirat ryntäsivät joukolle tien vasemmalle puolelle metsään. Metsästä kuului haukkua ja hetken päästä metsätielle juoksi iso tumma eläin. Mie ensin et koira, sitten et susi ja lopulta isäntä huusi että se on ahma. Suomessa on noin 250 ahmaa ja tosiaan yhden niistä kulkureitti sitten ristesi meidän liikkumisen kanssa. Uskomatonta. Ahma lähti kuitenkin pakenemaan ja meinasi tulla meitä kohti, mutta meidät nähdessään se pyörähti ympäri ja asettui kääkkiä vastaan puolustusasemiin. Uhkaa varmaan tuli niin monelta puolelta, että eläin ei enää tajunnut lähteä kolmanteen tai neljänteen mahdolliseen suuntaan. Kääkät olivat aivan nenätysten tämän petoeläimen kanssa ja lauma sekä ahma tekivät vuoronperään hyökkäyksiä toisiaan kohti. Koirista saa kyllä siinä suhteessa olla ylpeä, että kaikki toimivat hienosti yhteen laumana ja puolustivat toisiaan. Koetin huutaa koiria, mutta lopulta käännyttiin ja lähdettiin isännän kanssa juoksemaan toiseen suuntaan. Riskihän tässä piili, että ahma niittaa kääkät enkä edes nää sitä, mutta onneksi kääkät lähtivät sitten perään ja ahma pakeni metsään. Yhtään en uskaltanut itse lähestyä, etteivät kääkät saa rohkeutta hyökätä, siinä vaiheessa lauman henkinen voima ei olisi enää tätä ilmeisestikkin urospuoleista (koko) ahmaa vastaan olisi auttanut. 

Jälkeenpäin ajateltuna tilanne oli melkoisen vaarallinen pienille koirille, koska ahma ilmeisesti on kuitenkin melkoinen peto, vaikkakin todella todella harvinainen sellainen. 

Petotestiin ei varmaan enää tarvitse näitä viedä, kun on ihan livenä testattu luonnonolosuhteissa ja oikealla petoeläimellä. Upille olin suunnitellut susitestia syksylle, mutta eipähän tuo pikkujätkäkään perääntynyt milliäkään. Jännä myös huomata miten se lauman voima eläinmaailmassa painaa. Ahmahan olisi yhdellä huitaisulla niitannut koko porukan, mutta eläimen vaistot kuitenkin varmasti ohjasivat sitä olemaan hyökkäämättä laumaa vastaan yksinään.

Toisaalta tämä kokemus oli pelottava ja tilanne oikeasti vaarallinen, mutta toisaalta minun kiero mieleni pitää tätä myös aika hienona ja ainutlaatuisena tilanteena. Toivon silti, ettei meidän reitit kovin usein risteäisi näiden isojen petoeläinten kanssa. Jatkossa myös muistan koiran signaalien lukemisen merkityksen tuolla maastossa, ei ne turhaan eikä tyhjään reagoi koskaan.

Lautanaina kyläiltiin Sannna, Edyn ja Eemin luona lenkkeilyn ja treenaamisen merkeissä.

Upilla, Edyllä ja Eemilla leikit sujuivat entiseen malliin ja Hilmakin sopi porukkaan todella kivasti.

Hilmakin sai olla pihalla vapaana liinan kanssa, jos nenä alkoi liikaa käydä metsää kohti niin astuin liinan päälle seisomaan. Toimi hyvin.

Eemistä oli kiva talutella Hilmaa.

Taunolle tein pienen virettä nostavan kenraaliharjoituksen sunnuntaisia agilitykisoja varten. Muutamia hyppyjä ja putkeen irtoaminen, sitten palkka alustalta. Kepit tehtiin myös pariin otteeseen siten, että Tauno sai alustalta palkan heti keppien jälkeen. Vire ja vauhti olivat todella hyvät. Kisat jännittää silti paljon enemmän kuin viimeksi, koska suorituspaineet itsellä pikkuisen erilaiset kuin edellisellä kerralla.

Upi pääsi myös tekemään pienen aitoja ja putki harjoituksen. Sannalta löytyy onneksi myös ponnarit.

Lopuksi lenkkeiltiin vielä oikein ajan kanssa metsäpolulla. Hilma sai olla vapaana, mutta Taunon pidin fleksissä ja valjaissa. Tauno juoksee vapaana sen verta päättömästi, että kisoja edeltävänä päivän saa olla hihnakulkijana ja Edyn kanssa riski, että menee tappeluksi. Taunon ollessa kytkettynä pojat pystyvät kohtaamaan toisensa kapealla polulla ja kävelemään rintarinnan, mutta Taunon ollessa vapaana tilanne muuttuu.

Lopuksi Eemi, Edy ja Upi pääsivät vielä leikkimään flirtillä. Kyllä otti muuten poikakolmikko kierroksia, kun kimpassa pääsivät lampaankarvaa jahtaamaan ja repimään.

Loppuun vielä videomateriaalia torstaisesta agiliykoulutuksesta. Viimeisellä pätkällä Tauno otti vähän häiriötä seuraavasta treeniporukasta, joka kasaantui radan reunalle. 

Sanna Kataista suosittelen kyllä kouluttajana lämpimästi!