Loppuviikko ja viikonloppu maalla

Keskiviikkona meillä oli siivous- ja kotitöiden hoitopäivä. Yllätysvieraita kuitenkin saattiin vähän päivää piristämään. Siina, Rico ja Aamu kävivät kyläilemässä. Aamu on valloittava pieni 12-viikkoinen saksanpaimenkoiran alku, Siinan sijoituskoira.

Kuva on valitettavan huono, mutta valo ei taas meinannut riittää. 

Tauno suhtautui Aamuun tosi kivasti ja leikitti sekä juoksutti pentua urakalla. 

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Hilma taas jostakin syystä sekosi Ricosta aivan totaalisesti. Haastoi tätä isoa kaveria leikkiin häntä vimmastusti heiluen. Katsottiin Siinan ja isännän kanssa monttu auki toimintaa. Mikä lie neitiä viirannut. Rico ja Tauno moikkailivat hallitusti, kun Taunolla vähän tota rutinaa noille saman ikäisille uroksille on meinannnut esiintyä ja tämä ominaisuus olisi tarkoitus saada kitkettyä pois. Pojat ei myöskään oo nähneet todella pitkään aikaan, muuta kuin kytkettyinä.

Porukka pääsi poseeraamaankin Siinan sisäkuvaukseen soveltuvalle putkelle, kuvat julkaistaan koirien omilla sivuilla myöhemmin.

Torstaina sitten suunnattiin Liperiin agilityä treenaamaan. En itse ollut kovinkaan treenivireessä eikä tunnelmaa parantanut kaatosade eikä se, että olin ainut joka saapui paikalle treenaamaan (liekkö ensimmäisellä ollut osuutta jälkimmäiseen). Pienen harjoituksen rakentelin Taunolle. Yksinkertaisuudessaan, aita aita A-este kepit rengas aita muuri aita aita -iloittelu. Koetin toki vähän esteitä asettaa haastavampiin kulmiin, muurille piti irrota sivuttaisuunnassa aika paljonkin jne. Ihan kohtuullisesti meni, mutta en tiedä tarttuiko minun huono fiilis koiraankin kun sekään ei oikein ollut iskussa. Hilma kävi kentällä tekemässä A-esteen sekä harjoittelemassa seuraamista ja perusasentoa.

Perjantaina oli tokon vuoro. Niittylahdessa tokoiltiin kaimari ja Stella hoffin seurassa. Saatiin hyviä vinkkejä kokeneemmalta mm. liikkestä seisomiseen sekä sivulle tulon parantamiseen. On mahtavaa, että pääsee treenaamaan kokeneempien toko harrastajien seurassa. Kaima myös analysoi Taunon seuraamista ja käännöksiä, kun jos itse kävelen suorassa ja katson eteenpäin en nää mitä se koira duunailee. Seuraaminen voisi olla tiiviimpää, mutta kontakti on hyvä ja käännöksissä koira pysyy mukana.

Lauantai aamuna otettiin sitten kurssi kohti Viekijärveä.

Lauantai päivän pappakin oli mukana menossa mualla. Intoa riitti juoksenteluun ja vähän kepinkin noutamiseen. 

 Hilma ja Tauno ottivat ilon irti maalle pääsystä, kuten aina.

Minä pääsin mielipuuhaani eli lehtipuhaltimella puhaltelemaan. En tiedä miksi, mutta hauskaa tuo homma on ja tuota mööpeliä selässä raahatessa tulee kuntoilukin samassa paketissa.

Sunnuntaina otettin sitten treeniä. Hilmalle kolme etsintäpistoa metsään. Hienosti lähti etenemään ja ukko löytyi jokaisella kerralla nopeasti. 

Lisäksi ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja otettiin Hilmalle pari ilmaisuharjoitusta. En tiedä menikö tämä kaikkien oppien mukaan, mutta laitoin Hilman pitkään liinaan, isäntä meni muutaman metrin päähän ja lähetin sitten Hilman ukolle. Isäntä ei heti palkannutkaan neitiä vaan odotettin turhautumista ja sieltähän se WUF tuli molemmilla keroilla. Palkka ja kovat kehut sitten tästä.

Minunhan oli tarkoitus tehdä Hilmasta rullakoira, MUTTA kun se ei todellakaan tahdo palata ukon luota keskilinjalle vaan tahtoo jatkaa töitä on ehkä järkevämpää koettaa opettaa se haukkumaan ja pysymää ukon luona. Toisaalta uskon, että haukkuun Hilmalla kyllä tässä yhteydessä kantti riittää. Haukullahan minä sitten menen maalimiehen luokse ja maalimies palkkaa eli neiti ei pääse hortoilemaan omiaan. Rullailmaisun opettaminen koiralle, joka ei koe suurta viehtymystä emännän luo palaamisesta saattaisi olla aika kivinen tie. 

Tätä nyt jatkojalostetaan ja toivotaan, että talven aikana saataisi ilmaisu jo yhdistettyä treeneihinkin.

Taunolle otettin myös kolme helppoa hakupistoa, kaikki pakoina eli isäntä juoksi piiloon Taunoa kutsuen ja min lähetin sen sitten etsimään. Reippaasti ja vauhdikkaasti Tauno lähti ukon perään ja tuli sitte kutsulla takaisin minun luokse. Toisaalta Taunonkin kanssa tekisi mieli rueta peko hommia enemmän harrastelemaan, mutta agilityn ja tokon lisäksi se ei taida tosimielessä olla mahdollista.

Sunnuntaina ehtittiin myös vielä ulkoilla ja poseerata.

Pappakoira lähti lauantai iltana veljeni perheeseen lempityttönsä hoidettavaksi.

Ilta-ajelulla veljeni vanhalla harrasteautolla, kaihoisa katse kohti grillikioskia.

Missän on pehmyttä, siellä on pappa.

Ikkunasta tähystelyä.

Ja nukkumista.

 Sunnuntai iltana palailtiin kotiin. Matkalla vierailtiin nuorempien koirien kanssa vielä isännän vanhemmilla. Koiria ei ole illan mittaan paljoa näkynyt, ainoastaan pappa on välillä norkoillut keittiössä.

Treeniä treenin perään

....onneksi koiria on sentään useampi =D

Maanantai iltana oli vuorossa taas pekoa.

Ennen treeniä ehdittiin käydä vähän metsässä käpyttelemässä.

Hilmalle neljä ukkoa haamuttamattomana. Ekalle ukolle lähti kivasti ja löysikin aika suoraan, palaaminen minun luo taas nihkeää, kun tälläkertaa sama maalimies liikkui takalinjaa pitkin kulmasta kulmaan eli Hilman hihnapalautukset eivät toimineet. Toiselle ukolle lähettäessä neiti lähti ihan vika suuntaan ja aikani sain sitä houkutella luokse. Sitten lähti etenemään oikeaan suuntaan toisella lähetyksellä, mutta taisi edetä aika paljon ohi maalimiehestä. Neitiä ei näkynyt hyvään toviin, sitten lähti ilmeisesti palaamaan takaisin keskilinjaa kohti ja löysi siinä matkallaan maalimiehen. Kävin sitten neidin hakeamssa loppujen maalimiesten luota, ettei tule turhaa haahuilua. Harmittaa vietävästi, että en tiedä, miten neidin saisi palaamaan pistolta suoraan minun luokse. Jatkaa vaan töitä suoraan ja tottahan maalimies on sata kertaa hienompi juttu kuin minä, huoh.  Kaksi viimeistä pistoa menivät kohtuu hyvin.

Treenin jälkeen oli jo pimeää. Tauno sai tavata pienen saksanpaimenkoiran pentusen ja hienosti sekä melkoisen välinpitämättömästi nuorimies käyttäytyi.

Sonjasta sekä Esko, Elsa ja Martta kääkistä saatiin onneksi metsälenkki seuraa vielä treenin päälle, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti koiraporukalla eikä minua pelottanut pimeässä metsässä käpytellä. Hilmalla ja Taunolla olivat käytössä uudet Clas Ohlsonilta hakitut led-valot, toimivat ja edulliset. Omaa kulkua valaistiin sitten taskulampuilla.

Tiistaina suunnattiin Sannan ja Edyn luokse agilityä treenailemaan.

Taunolle ekana valssiharjoitus, pyörittelyä siis aidoilla koiran hypyn linjaamista valssilla. Aika hyvin meni, vaikka itse sanonkin. 

Seuraavana sitten reteesti kokeilemaan ekaa kertaa ikinä leieröintiä Sannan neuvojen mukaisesti (mä alan oppii näitä hienoja termejä). Taunon piti siis suorittaa hyppy keppien takana siten, että minä jään keppien toiselle puolelle. Havainnollistava piirrustus (älkää naurako, mä en oo mikään piirtäjä). Tuo viiva siis esittää keppejä, teksti Erja on minun sijanti siinä vaiheessa, kun Tauno suorittaa hyppyä kaksi jne.

Alustan avulla vahvistettiin Taunoa eka irtoamaan tolle kakkos hypylle ja se kun saatiin onnistumaan palkkaus tuli vasta sitten keppien jälkeen. Wow, tässä Tauno (vanha irtoamisongelma kaveri) ylitti itsensä ihan täysin.

Tauno teki myös samaan syssyyn elämänsä hienoimmat kepit, oli vauhtia ja suoritusvarmuutta. 

Lopuksi vielä vähän kontakteja A-esteellä sekä keinulla. Lisäsin hirveesti draivia A:lle ja juu, heti meinas kontakti rueta repeilemään, mutta vielä jäi yksi tassu kontaktille ja ota-käskyllä jäi myös venailemaan jatkolupaa. 

Hirveen kova draivi Taunolla oli tänään tehdä, ihana jätkä kertakaikkiaan. 

Meillä oli vaan reilut 5 plussa-astetta tänään eli BOT-manttelikin pääsi käyttöön autossa treenivuorojen odottelujen ja kotimatkan ajaksi.

Pappakin kävi vähän kentällä heilumassa ja keinua sekä keppejä tekemässä. Intoa ja ääntä riitti. Papan haukkuminen on lisääntynyt kauheasti iän myötä, eikö se enää kuule itteensä vai mikä lie? Kotona siis ei hauku, mutta treeneissä ja autossa se on aivan mahdoton välllä.

Pappakin sai lämmintä ylle, kun autossa joutui kuitenkin paljon odottelemaan.

Hilma oli mukana lämmittely sekä jäähdyttelylenkeillä vapaana kirmaamassa ja meni muutaman kerran A-esteen. Seuraamisharjoitukset eivät oikein neidillä sujuneet, mutta perusasentoa treenattiin muutamia kertoja sentään vähän sinnepäin.

Lämppäri ja jäähdyttelylenkeillä Edyllä ja Taunolla meinasi taas vähän olla asiaa toisilleen. Hiton pojat! Epävarmoja nuoria miehiä, mutta nyt pitää tosisaan miettiä miten saadaan nuo kuriin. Tykätä ei tarvitse, mutta sietää pitää. Pari metsälenkkiä on mennyt ihan täydellisesti, liekkö tuo ahdas tila sitten tuossa metsäpolulla tullut ongelmaksi. Pitäisi ehkä kovemmin pyrkiä käskyllä katkaisemaan tilanteita, kun alkavat tuijottelemaan toisiaan. Jos normaali käsky ei tehoa niin hirveen huuvon kanssa toiseen suuntaan, niin jospa se kiista siinä unohtuis koirilta. Otetaan tämä kuitenkin koulutushaasteena eikä paineta villaisella. Muuten kumpikaan ei mikään tappelupukari pojista ole, mutta keskenään niillä vaan joku klikkaa. Tappelusta, rutisemisesta ja toisen haastamisesta ei missään tapauksessa pidä tehdä sallittua eli jotenkin ongelma pitää saada kuriin. Pojilla varmasti ikä ja aikuistuminenkin vaikuttaa asiaan, mutta liian helppoa koiran pito olisi ilman haasteita eli eiköhän tämä saada työstettyä, kuhan perehdytään, tutkitaan ja viisaampia konsultoidaan.

Kääkkien viikonloppu

Perjantaina käytiin metsälenkillä Sannan & Edyn kanssa. Vauhtia riitti ja kilometrejä kääkille kertyi runsaasti. Minä idiootti unohdin kameran autoon, joten tästä vauhti-ilottelutsa ei sitten tullut kuvan kuvaa. Pitäisi oikeasti tsempata tuon kuvaamisen ja erityisesti kameran mukana kantamisen kanssa. Nyt varsinkin, kun pimeys ja sade vähentävät kuvasaldoja jo muutenkin aikatavalla.

Lauantaina vietettiin löhöpäivää, mutta muutaman kilsan pyörälenkille nuoriso pääsi. Isäntäkin oli mukana eli vuoroteltiin täysillä menoa ja reipasta ravia koirilla. Eräs nainen katsoi hirmuisen pahasti, kun Hilma painoi pyörän edellä ihan täysillä, kun isäntä kiritti. Meinasin sanoa, että jos et erota kärsivää koiraa onnellisesta koirasta niin kannattaisi vaan katsoa toiseen suuntaan. Saatoin tulkita väärinkin, mutta lähinnä säälivästi nainen katsoi tuota into pinkeenä läähättäen laukkaavaa pikkukoiraa.

Sunnuntaina tuli sitten kaatosade vähän sotkemaan minun hienoa treenisuunnitelmia, mutta lopuksi päädyin siihen, etten anna se häiritä.

Aamu aloitettin papan kanssa telkkarin ääressä kahvia juoden ja pretty little liarssia katsellen.

 Iltapäivällä suunnattiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti treenaamaan Linnunlahden kentälle ja kumpaakaan koiraa ei sade haitannut. Istuminen ja jopa maahan meno sujui märästä maasta huolimatta.

Seuraminen kytkettynä ja kytkemättömänä Taunon kanssa.

Liikkeestä seiso.Tämä liike vaatii vielä paljon paljon treeniä, sillä Tauno kyllä tietää käskyn ja pysähtyy, mutta viiveellä ja minun on hidastettava askeleita. Toivottavasti pian saatais jostain koulutusta/vinkkejä tähän hommaan.

Perusasentoa.

Tauno teki tänään pari aivan huikeata sivulle tuloa, mahtavaa.  Kuten aiemmin olen kertoillut liikkeen kanssa on ollut ongelmia, mutta pikkuhiljaa toivo alkaa viritä.

Hilmakin pääsi vähän hommiin ja yllättävän hyvin tekeminen sitten sujuikin. Ehkä Hilma vaan kehittyi tooooosi hitaasti, koska nyt tokohommat tuntuvat edes jotenkin menevän koiralla jakeluun ja selkeästi se haluaa tehdä, mitä ei koskaan nuorempana ollut kyllä nähtävissä. Liina on varmuudenvaralla kuitenkin neidillä perässä, koska kontaktityöskentely usein lakkaa kiiinnostamasta ja siinä vaiheessa lähdetään hajuja nuuskuttamaan. Tahdon varmistaa, ettei neiti pääse lähtemään omille teilleen ja sitäkautta tuo käytös ei pääse vahvistumaan.

Seuraaminen ei missään tapauksessa oli tarpeeksi tiivistä, mutta sitä en neidiltä aio vaatiakkaan.

Luoksetuloa.

Maahan menoakin harjoiteltiin, jonkinnäköinen himmeä lamppu tässäkin näyttää syttyneen.

Papparaine oli tälläkertaa vaan mukana turistina, koska meille tuli jo meinasi kiire Vauhti-raksun tilausta hakemaan. Pakastin täydentyi broilerin rasvalla, vauhti-raksun uudella voimakas -mixillä, hevosen rasvalihalla, lampaan lihalla, tipuilla sekä jauhetuilla broilerin siivillä & selillä.

Illalla huristeltiin vielä peko-treeneihin metsään. Treeniporukka oli sateen takia melkoisen pieni, mutta hyvät treenit saatiin silti aikaan. Kaatosateesta viis veisaten Hilma etsi neljä ukkoa. Yksi ukko tehtiin ilman haamutusta ja muut haamutettiin. Haamuttamattomallekkin ukolle Hilma eteni hienost ja siihen suuntaan mihin sen lähetinkin. Hieno neiti.

Jälleen maalimies kytki Hilman ja palasi neidin kanssa yhtä matkaa keskilinjalle. Hyvä mieli jäi treeneistä siis käteen. 

Lopuksi vielä käpyttelin puolisentuntia hämärtyvässä metsässä koirat vapaina kirmaten, vähän meinais jännittää, että mikähän peto sieltä puskasta hyppää meidän syömään. Kummituksiin uskovalle lisäjännitysmomentin voisi tehdä myös tämänhetkisen keskilinjan keskellä oleva hauta, johon on haudattu useampi ihminen mukaanlukien lapsia. Kummituksiin en usko, mutta juu, on se ehkä hitusen karmivaa.