Viikkopäivitystä ja kuvahaaste

Kuvasaldo on laiha, tai tarkemmin sanottuna olematon tältä viikolta, joten yhdistän tähän viikkopäivitykseen New Limit`s Blogin kuvahaasteen.

"Haastan teidät blogaajat jakamaan kaikista hauskimmat kuvat lemmikeistänne!
Ohjeet osallistumiseen: Linkitä tämän postauksen osoite tekstiisi ja laita minulle kommenttia (mieluiten myös linkki tekstiisi) mikäli osallistut. Kiitos päivän piristyksestä jo etukäteen!"

Hilma syksyllä 2010

Geisha kääkkä pentuna ja pappa. Ymmärtänette, että papan ymmärrys oli koetuksella.

Isäntä ja Hilma-pentu auringon otossa kesällä 2010.

Sunnuntaina olin Aamusta Siinan ja Demin mukana toko-kokeessa Uimaharjussa. Alokasluokka näytti taas niin kivalta, että sain kovaa motivaatiota tahkota Taunon kanssa toko treeniä enemmän.Siinan kanssa sitten päätettiin iltapäivästä kahvikupposten äärellä viritellä piskästä aikaa citylenkkeily harrastus tulille ja lähdettiin siis citylenkille. Kuljeskeltiin asutusalueiden kautta keskustaan, kävelykadun läpi ja pysähdyttiin limppareille keskustan puistoon. Hienosti käyttäytyivät koirat erään pienen ja viattoman oravan ilmestymisen nostattamaa hysteriaa lukuunottamatta. Tehtiiin myös mainioita koiraohituksia pari kappaletta. Matkaa taittui kokonaisuudessaan melkein 10 kilometriä ja kun ympäristökin oli tavallisuudeta poikkeava + koiraseuraa mukana niin kyllä nukutti molempia nuorempia illasta.

Pappa in action talvella 2011.

Tauno ja egon kokoinen pallo, kevät 2012.

Hilma ja pikkupiraija Tauno.

Maanantaina otettiin suunta peko-treeneihin. Kävin päivällä ostamassa taskulamppuja ja Hilmalle oman ledi-valon. Hilma pääsi sitten treeneissä koettamaan ekaa kertaa työskentelyä pimeässä metsässä.

Tauno sai juoksennella vapaana alueen tallaamisen ajan, oma aktiviteettinsa Tanellekkin siis, vaikka ei kovinkaan ruhtinaallinen.

Hilmalla oli 5 ukkoa ja suoraan laitetiiin koira pistolla menemään. Metsä oli tosiaan Hilman suorituksen aikaan jo pilkkopimeä. Hienosti neiti lähti etenemään pimeään metsään ja löysi ukot melkoisen terhakasti. Jokainen ukko haamutettiin, eli etsittävä päästi äänen.

Tälläkertaa kokeiltiin myös sitä, että maalimies kytki Hilman hihnaan vaivihkaa palkan syönnin aikana ja sen jälkeen palasi Hilman kanssa keskilinjalle minun luokse. Tuli neidille kummasti motivaatiota tulla mamman luokse, kun töitä ei päässytkään jatkamaan.

Todellista ylpeyttä tunsin kuitenkin siinä kohtaa, kun Hilma painui pimeään metsään etsimään ihmistä ilman pienintäkään epäilyksen häivää. Hieno mimmi!

Fiksut ja kypsät.

Tauno

Notkeena

Tiistaina sitten suuntasin hyvissä ajoin Liperin kentälle, että ehdin treenata omat koirat ennen agilityn alkeiskurssin alkua, jonka vetäjänä toimin tällä viikolla.

Ensimmäisenä kävin tallaamassa Hilmalle pienen jäljen (juu, eihän sitä itse saisi tallata ja pelastusjäljellehhän Hilmaa pitäisi siis alkaa opettamaan) mielenvirkistykseksi ja muistutukseksi, että joskus sen nenän voisi pitää sielläkin maassa. Kovin kehuttavaa ei jäljen ajaminen ollut, kun olisi tahtonut neiti vaan ilmavainuaan käyttää. Jälki ehti vanheta vain noin puoli tuntia.

Välissä Tauno pääsi toko-treeniin. Seuraamista, käännöksiä ja juoksupyrähdyksiä. Perusasentoa sekä hyppyä ja lopuksi alkeiskurssin koirakkojen valuessa paikalle yksi paikallaanmakuu ärsykkeen alla. Aika tyytyväinen olin treeniin kokonaisuutena.

Hilmakin kävi vähän kentällä, pieniä seuruu pätkiä melkoisen heikolla menestyksellä. Päätin kuitenkin, että Hilmakin alkaa treenata seuraamista, perusasentoa sekä maahan menoa pikkuhiljaa. Nyt kun Hilman muut ongelmat ovat aika hyvällä mallilla niin nyt voidaan sitten aloittaa se, mikä normaalin koiran kanssa olisi aloitettu jo vuosia sitten.

Lopuksi vielä reipastempoinen canicrossing lenkki molempien kanssa metsäpoluilla.

Rakkautta on puhdistaa laumanjäsenen nielurisat.

Taunon alamakijuoksunäyte, taustalla Armas. Kuva; Siina J

Keskiviikkona siivottiin ja koirilla oli täyslepo. Hihnakävelyt sekä takapihailua, mutta eivät näyttäneet koirulit pistävän pahakseen.

Pappa ja Tauno-piraija uimasilla. Papan häntä heilui veden päällä sen uidessa ja Taunosta tämä oli ylitsepääsemättömän mielenkiintoista.

Joko grillataan?

Torstaina oli vuorossa agilitytreenit. Menin Liperin kentälle jo ajoissa ja kävelylenkin jälkeen otin Taunolle vähän seuraamista sekä perusasentoa. Metsästä haisi joku Taunolle nenään ihan hirmuisesti, joten keskittyminen oli vähän heikkoa. Paikallaanmakuu ei meinannut sujua millään ja lopulta jouduin jo aika kovin sanoin viemään liikkeen läpi, ettei Taunolle jää päällimmäiseksi fiilikseksi et siihen se mut maahan laitto ja sit mä vaan nousin.

Agilityn osalta kohtuu helppo pieni ratapätkä. Kontakteja mukaanlukien keinu sekä putki A-este erottelu. Pätkä sujui meillä melkoisen hyvin, kontaktitkin, vaikka vielä noiden kanssa töitä on. Keinun kanssa onneksi voidaan varmaan huokaista lopullisesti, Tauno menee keinulle varmasti ja suorituskin on kohtuullisen nopea. Putkiin viennit sujuivat myös todella hienosti.
Hilmalle myös vähän seuraamista, perusasentoa ja maahan menoa kentän laidalla. 

Pappa kävi toki myös esteillä sekä vuoroa odotellessa käytiin sen kanssa kahdestaan kävelyllä. Pappa irrotteli putken, rimattoman hypyn, keinun ja A-esteen kanssa innosta puhkuen. Treenikaveri totesi, että kyllä sillä on virtaa. Juu onhan sillä, mutta nyt se sitten lepääkin pari päivää moisen jälkeen.

Nuorison käytin vielä hämärtyvässä metsässä 20 minuutin liinalenkillä treenien päälle.

Uppos.

Tauno ja Rico muodostelmassa. Kuva; Siina J

Poikien räjähtävä startti.

Kesästä naatiskelua.

Taunon juhannus hymy.

Spläts!

Hepuli. Kuva: Riitta T