Näistäpä se on taas tämä viikko ollut tehty tähän saakka.
Maanantaisen työpäivän jälkeen Hilmaa ja Taunoa vähän painitutti.
Maanantai iltana sitten taas pekoiltiin. Tauno oli mukana turistina ja sai juoksennella metsässä alueen tallauksen ajan sekä vähän treenin jälkeen. Alueen tallauksessa oli mukana myös ihanaistakin ihanaisempi Aamu saksanpaimenkoiran pentu. Pentua kohtaan Tauno oli ystävällinen, mutta kohtuullisen välinpitämätön. Juoksukaverina myös siskopuoli Elsa.
Hilman treeni meni hyvin ja huonosti. Hyvää treenissä oli se, että Hilman into on suorastaan käsinkosketeltavaa, miespuoliset maalimiehet eivät haitanneet tippaakaan ja viidellä pistolla kuudesta lähti hienosti etenemään suoraan ukkoa kohti. Yhdellä pistolla taisin itse olla vähän huolimaton koiraa lähettäessäni.
Huonoa on sitten edelleen se, että Hilma ei tahdo palata keskilinjalta takaisin minun luokse vaan jatkaisi etsintätouhua suorana. Vietti ja into etsimiseen niin kova, että minun luokse tuleminen täysin toisarvoista. Normaalissa olossahan Hilmalla ei esiinny mitään merkittäviä luoksetulo ongelmia, kunhan sitä ei vaan yhtään paineista. En sitten tiedä onko minun olemus kuitenkin jotenkin hermostunut, kun koira ois vähän niinkuin "pakko" saada luokse. Nyt kävin sitten Hilman hakemassa maalimiehen luota ja palattiin keskilinjalle yhdessä. Seuraavalla kerralla ajattelin et maalimiehille annan hihnat jokaiselle ja Hilman syödessä palkkaansa maalimies kytkee neidin vaivihkaa ja sitten maalimiehen kanssa palaavat keskilinjallen iloisesti juhlien ja nameja syöden. Tässä jos Hilmaa saisi sitten hetsattua siihen, et on huippuu tulla minun luokse maalimiesten välissä. Myös tietysti sitä voisi kouluttajan vinkkien mukaan kokeilla, että uusi maalimies lähtisi jo juoksemaan piiloon samaan aikaan, kun Hilma hortoilee edelleisen luona eli näin neidille tulisi ajatusta, että uusi maalimies löytyy parhaiten, kun kulkee emännän kautta.
Tiistaina suunnattiin Heinävaaraan agilitykoulutukseen, kouluttaja toimi L&S Featherfox Oy / Saija Jänkävaara ja seurana Sanna & Edy. Taunon putkiongelmaa työstettiin. Ongelma ei ehkä olekkaan se, että minun liike pysähtyy vaan se, että hujautan käteni ylös putken kohdalla. Koira pitäisi ns. keilata putkeen ja kait minä sitä yritänkin, mutta jostakin syytä vetäisen käteni ylös jossain vaiheessa. Tämän huomatessaan Tauno jopa kääntyy putkessa. Kun keilasin koiran kauniisti putkeen ilman ylimääräistä käden heilautusta niin jopas alkoi sujumaan.
Lisäksi tehtiin keppejä kohtuullisen haastavasta kulmasta sekä rata pienissä pätkissä. Kontaktit ota-käskyn kanssa menivät melko kivasti ja välistä äijään löytyi jo aika hyvä draivikin.
Paljon on vielä työtä, lähinnä ton mun ohjauksen kanssa, mutta eiköhän tämä tästä.
Kunnon lämppäri ja jäähdyttelylenkit tehtiin myös. Tauno sai jolkotella pitkässä liinassa, kun en uskaltanut vapauttaa teiden läheisyyden takia tuota pupu fania.
Hilma ja Riku olivat meidän treenin aikana päässeet kyläilemään isännän kanssa. Uusi piha, uudet tuoksut ja pari koirakamua, ei hullumpi kyläpaikka.
Meidän tultua isäntä kävi vielä Hilman kanssa rullaluistelemassa 45 minuutin lenkin. Mie vähän huolissani olin, kun pimeässä lähtivät, mutta hyvin oli lenkki mennyt. Alussa Hilmaa oli vähän ujostuttanut, mutta vauhtiin päästyä ei vauhdista ollut meinannut tulla loppua.
Keskiviikkona siivouspäivä ja koirien lepopäivä. Pitkää aikaan ei ole kunnollista lepopäivää tullut koiruuksille, joten tänään kotihommiin keskittyessä se onnistui näppärästi.
Päivän aktiviteetteihin siis kuuluivat pidempi aamulenkki, takapiha ulkoilu, sianselkien syönti takapihalla pimenevässä illassa (paitsi papalla, kirottu erikoisruokavalio) ja pieni iltakäpyttely hihnoissa. Unen kannaltahan nuo ottivat päivän ja huomenna Tauno on varmasti sitten kovassa agi-treeni iskussa.
Sianselät maiistuivat koirille todella hyvin. Harmillisen vähän tulee annettua noita ns. oikeita järsittäviä ruokia tiukan treenitahdin takia. Broiskun siipeä ja kaulaa sekä jauhettua luuta toki saavat säännöllisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti