Kääkkien viikonloppu

Perjantaina käytiin metsälenkillä Sannan & Edyn kanssa. Vauhtia riitti ja kilometrejä kääkille kertyi runsaasti. Minä idiootti unohdin kameran autoon, joten tästä vauhti-ilottelutsa ei sitten tullut kuvan kuvaa. Pitäisi oikeasti tsempata tuon kuvaamisen ja erityisesti kameran mukana kantamisen kanssa. Nyt varsinkin, kun pimeys ja sade vähentävät kuvasaldoja jo muutenkin aikatavalla.

Lauantaina vietettiin löhöpäivää, mutta muutaman kilsan pyörälenkille nuoriso pääsi. Isäntäkin oli mukana eli vuoroteltiin täysillä menoa ja reipasta ravia koirilla. Eräs nainen katsoi hirmuisen pahasti, kun Hilma painoi pyörän edellä ihan täysillä, kun isäntä kiritti. Meinasin sanoa, että jos et erota kärsivää koiraa onnellisesta koirasta niin kannattaisi vaan katsoa toiseen suuntaan. Saatoin tulkita väärinkin, mutta lähinnä säälivästi nainen katsoi tuota into pinkeenä läähättäen laukkaavaa pikkukoiraa.

Sunnuntaina tuli sitten kaatosade vähän sotkemaan minun hienoa treenisuunnitelmia, mutta lopuksi päädyin siihen, etten anna se häiritä.

Aamu aloitettin papan kanssa telkkarin ääressä kahvia juoden ja pretty little liarssia katsellen.

 Iltapäivällä suunnattiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti treenaamaan Linnunlahden kentälle ja kumpaakaan koiraa ei sade haitannut. Istuminen ja jopa maahan meno sujui märästä maasta huolimatta.

Seuraminen kytkettynä ja kytkemättömänä Taunon kanssa.

Liikkeestä seiso.Tämä liike vaatii vielä paljon paljon treeniä, sillä Tauno kyllä tietää käskyn ja pysähtyy, mutta viiveellä ja minun on hidastettava askeleita. Toivottavasti pian saatais jostain koulutusta/vinkkejä tähän hommaan.

Perusasentoa.

Tauno teki tänään pari aivan huikeata sivulle tuloa, mahtavaa.  Kuten aiemmin olen kertoillut liikkeen kanssa on ollut ongelmia, mutta pikkuhiljaa toivo alkaa viritä.

Hilmakin pääsi vähän hommiin ja yllättävän hyvin tekeminen sitten sujuikin. Ehkä Hilma vaan kehittyi tooooosi hitaasti, koska nyt tokohommat tuntuvat edes jotenkin menevän koiralla jakeluun ja selkeästi se haluaa tehdä, mitä ei koskaan nuorempana ollut kyllä nähtävissä. Liina on varmuudenvaralla kuitenkin neidillä perässä, koska kontaktityöskentely usein lakkaa kiiinnostamasta ja siinä vaiheessa lähdetään hajuja nuuskuttamaan. Tahdon varmistaa, ettei neiti pääse lähtemään omille teilleen ja sitäkautta tuo käytös ei pääse vahvistumaan.

Seuraaminen ei missään tapauksessa oli tarpeeksi tiivistä, mutta sitä en neidiltä aio vaatiakkaan.

Luoksetuloa.

Maahan menoakin harjoiteltiin, jonkinnäköinen himmeä lamppu tässäkin näyttää syttyneen.

Papparaine oli tälläkertaa vaan mukana turistina, koska meille tuli jo meinasi kiire Vauhti-raksun tilausta hakemaan. Pakastin täydentyi broilerin rasvalla, vauhti-raksun uudella voimakas -mixillä, hevosen rasvalihalla, lampaan lihalla, tipuilla sekä jauhetuilla broilerin siivillä & selillä.

Illalla huristeltiin vielä peko-treeneihin metsään. Treeniporukka oli sateen takia melkoisen pieni, mutta hyvät treenit saatiin silti aikaan. Kaatosateesta viis veisaten Hilma etsi neljä ukkoa. Yksi ukko tehtiin ilman haamutusta ja muut haamutettiin. Haamuttamattomallekkin ukolle Hilma eteni hienost ja siihen suuntaan mihin sen lähetinkin. Hieno neiti.

Jälleen maalimies kytki Hilman ja palasi neidin kanssa yhtä matkaa keskilinjalle. Hyvä mieli jäi treeneistä siis käteen. 

Lopuksi vielä käpyttelin puolisentuntia hämärtyvässä metsässä koirat vapaina kirmaten, vähän meinais jännittää, että mikähän peto sieltä puskasta hyppää meidän syömään. Kummituksiin uskovalle lisäjännitysmomentin voisi tehdä myös tämänhetkisen keskilinjan keskellä oleva hauta, johon on haudattu useampi ihminen mukaanlukien lapsia. Kummituksiin en usko, mutta juu, on se ehkä hitusen karmivaa.