Torstaina oltiin Liperin kentällä agilitreeneissä. Mukava pieni aitojen, puomin ja renkaan varaan rakentunut pyörittely, jossa pari vaikeaa kohtaa Taunolle. Renkaalle tultiin tiukassa kulmassa puomin alastulolta ja tätä piti muutamaan otteeseen tehdä erikseen alustan kanssa, että saatiin menemään kivasti ja siten, ettei minun tarvinnut turhan tarkasti Tauno ohjata renkaalle. Toisena ongelmakohtana oli sitten kolmen aidan rivi, jossa koiraa piti pyöritellä.
Mukava ja onnistunut treeni kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Treenin jälkeen tehtiin sitten vaan liinalenkki, kun en uskalla tuolla päästää koiruuksia enää irti suuren pupu populaation takia ja en sitten saanut lähdettyä canicrossaamaankaan, kun pimeä kolkutteli ovella. Hilmalle koetin myös esitellä noutokapulaa, mutta menestys ei ollut mainittavaa. Neiti siis sanoi suomeksi, et pie kapulas. Mitenkähän medän talviprojektin käy?
Perjantaina hurautettiin Sanna ja Edyn luokse ottaamaan pika-agsatreenit. Taunolle tein ihan vaan virettä nostattavaa ilottelua aitojen ja putken kanssa sekä muutaman kontaktiharjoituksen.
Treenin jälkeen hurautettiin sitten vielä Selkielle tekemään kunnon metsälenkki kokoonpanona Tauno, Hilma, Edy, mie ja Sanna. Reilu tunti metsässä vietettiin ja koirien juoksemia kilometrejä voi taas vain arvailla.
 |
| Hilma ja Edy |
Lenkiltä lähtiessä teki Tauno ennennäkemättömän tempun. Hilma ja Edy odottivat jo autossa ja Tauno oli muutaman metrin päässä metsän laidassa. Kutsuin koiraa, mutta koirapa pyörähti ympäri ja häipyi metsään keskitassu pystyssä. Jaahans, että nuormies arveli kokeilla kauanko se mamma oottaa ja huutelee, virhe! Oltiin sellaisessa paikassa et pystyin hyppäämään autoon, pakittamana ja lähtemään ajamaan metsäautotietä pitkin. Peilistä alkoi sitten aika pian näkymään täysillä perässä ravaava Tauno, polkasin vielä vähän kaasua ja pysähdyin sitten. Sieltä tuli nuormies korvat lintassa suoraan syliin, josta sit nostin autoon. Jospa oppi vaikka meni perille kerrasta.
Lauantaina suunnattiin sitten koko "perheen" voimin Onttolan raunioradalla tarkoituksena tehdä jokaisen koiruuden kanssa jotakin sekä lenkkeillä.
Ekana hommiin pääsi Hilma. Isäntä toimi itseasiassa kuutena eri ukkona. Ensimmäinen piilo betonitunnelin perällä, Hilma ei nähnyt mihin ukko meni, mutta lähetin aika läheltä. Neiti eteni suoraan tunneliin eikä tunnelin perälle meneminen tuottanut ongelmia.
Seuraava ukko lähti sitten pakona ja löytyi pystyssä olleesta betonirenkaasta, nostin Hilman palkkansa luokse. Hitusen huonosti neiti tämän paikansi, mutta vaikea piilo tuli vähän pikkukoiralle valittuakin.
Seuraava ukko oli sitten raunion sisällä seinien välissä, lähetin Hilman taas melko läheltä ja hyvin lähti suoraan etenemään kohteeseen.
Neljäs ukko löytyi pimeästä betonitunnelista verhon takaa ja hyvin löytyi tämäkin. Isäntä sanoi, että pikkaisen neiti oli epäröinyt verhon taakse tulemista, mutta sitten rohkaissut mielensä.
Viidentenä ukkona kokeiltiin sitten isoa korkeaa telinettä, mutta aikapaljon joutui isäntä tulemaan vastaan, että Hilma saatiin kiipeämään.
Lopuksi otettiin vielä yksi helppo pakoukko, että ei jää neidille viimeisimmäksi mieleen tuo vaikea paikka. Hienosti meni.
Seuraavaksi vietiin neiti autoon ja Tauno pääsi tokoilu hommiin. Taunolle otettin sivulle tuloa luoksetulona sekä muuten.
Maahan menoa.
Paikallaanmakuuta.
Yksi häiriökoirakin sattui mukavasti paikalle toisen treenisession aikana, ei ongelmaa senkään kanssa.
Välistä rallateltiin ja biletettiin onnistumisia.
Sitten seurattiin.
Luoksetulossa törmäämme uuteen ongelmaan. Tauno tulee luokse vauhdilla (hyvä) ja Tauno löytää lopuksi jopa sivulle (hyvä), mutta miksi sen on pitänyt keksiä liittää liikkeeseen tuo pomppu?
Pusi pusi hali hali. Hieno poika.
Huvikseen käytin Taunoa myös pk A-esteellä. Perusasennosta lähetin koiran suorittamaan ja ihan jees se ton menee. Kyseessä siis se pienempi este, ei iso =D
Käytin Taunon sitten huvikseen vielä peko-puolen ketteryysesteillä, tikapuilla ja heiluvalla lankulla. Hienosti äijä suoritti molemmat.
Ja niin, myös metalliputken.
Seuraavana otettiin pappakin vähän touhuamaan aivojumpan vuoksi. Papan kanssa tehtiin paikallaanoloja istuen ja luokse kutsulla, metalliputkea sekä seuraamista.
Hilma pääsi sitten vielä telineille.
Sattui pieni hups, mutta koiraa ei onneksi tämä haitannut.
Ja lopuksi hali hali pusi pusi Hilmankin kanssa.
Alkuun ja loppuun tehtiin lenkit, koirat saivat kipitellä pitkissä liinoissa, koska alueella oli muitakin koiria treenaamassa enkä ottanut riskiä et pupun perässä sitten kirmaisivat muita häiritsemään.
Alkulenkin aikaan läheisellä ampumaradalla ammuttiin jollakin kova äänisellä aseella (isompi kivääri tms) ja tuli testattua, että ei taida paukut pelottaa eivätkä kiinnostaa ketään porukasta. MH-kuvauksessa sitten lokakuussa tietysti lopullinen totuus nähdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti