Metsälenkkeilyä ja peko treenit

Lauantaina hurautettiin Lieksan suunnalle kyläilemään. Minä jäin äidin ja isän luokse keskustaan, pappakoira meni veljentyttöni rapsuteltavaksi ja nuoremmat koirat menivät isännän kanssa hänen vanhemmillee. Nuoriso oli siis nautiskellut täyshoidosta rapsuttelun, lenkityksen ja lekkimisen muodossa. Reilun tunnin metsäelenkillekkin olivat pääseet.
Isännän veli oli ollut mukana lenkillä ja saanut samalla näppärästi todettua, ettei tuonnepäin kannata metsälle lähteä, kun kääkät ei ees bongailleet mitään jälkiä. Hyötykääkät =)

Illalla meillä näkyi nurkissa vain väsyneinä rotkottavia koiruuksia.

Sunnuntaina vietettiin kotipäivää, mutta illalla piti suunnata pelastuskoiratreeneihin Onttolan raunioradalle.
Hilma löysi ukot hienosti eikä edes haahuillut mitään ylimääräistä eli sain sen joka ukon jälkeen kivasti luokse ja lähetettyä uutta ukkoa etsimään.

Ensimmäinen ukko oli tuolla putkessa. Tässä vähän mietin uskaltaakohan Hilma putkeen mennä, mutta ei näyttänyt olevan ongelma.

Viimeinen ukko tehtiin haamuna, muut olivat jo valmiiksi piiloissaan.

Lopuksi käytiin vielä vähän ketteryystelineillä neidin kanssa. Tikapuut sujuvat mallikkasti. Treenikentän poikki juoksi aiemmin jänis, joten en lähtenyt kokeilemaan Hilman vapaana pitämistä esteiden suorituksen aikana. Ukkoja Hilma etsi hyvin pupuhajusta huolimatta, mutta tuo kontaktityöskentely ei muutenkaan ole Hilman juttu niin epäilin et jäniksen tuoksu olisi saattanut viedä voiton ketteryystelineistä.

 Ja tuo heiluva lankkukin menee melko mukavasti. Vähän Hilmaa piti ensin psyykata hyppäämään lankulle, mutta sitten ei ollut ongelmaa.

Treenin jälkeen Tauno pääsi vielä paikallaanmakuuseen kahden muun koiran kanssa ja paremminkin olisi voinut mennä. Tauno ei karkaillut paikallaanolosta mihinkään, mutta nousi useaan otteeseen. Maa ei ollut märkä eikä kylmä eli tuskin johtui siitäkään. Aika levoton myös oli makuussa ja vinkui. Enemmän pitäisi saada koirakavereiden kanssa näitä makuita treenattua.

Treenin jälkeiselle metsälenkille saatiin seuraa treenikaverista ja Sani-spanielista. Sanin kanssa yhteispeli sujui molemmilla koirilla hyvin. Tauno kävi omatoimisesti juoksemassa metsässä ja valehtelematta voisin väittää et liekkö 10 km taas riittänyt. Nuorimies saapui autolle nimittäin kävellen ja kieli roikkuen, ehdittiin sitä vajaa varttitunti siinä odotella.

Loppuun vielä kuvat meidän ensitalven projektivälineistä, jotka Siina meille askarteli, tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta. Kokoja on kolme. Hilmalle alkuharjoitteluun yksi aivan supermini kapula, se on oikeesti söpö.