Viikonloppua

Lauantaina oli vähän koiravapaampi päivä itsellä. Aamusta tehtiin semmoinen 45 minuutin rauhallinen kävelylenkki ja koirat hengailivat takapihalla.

Veljentyttöni saapui sitten iltapäivällä kaupunkiin ja käytiin ostoksilla sekä elokuvissa.

Kotiin saavuttuamme koirat nauttivat vieraan suomasta huomiosta, eikä koirien tuliaisetkaan tietenkään olleet unohtuneet. Tälläkertaa tuliaisina kaksi vinkulelua, jotka isäntä eteisen lattialla nähdessän huudahti; "heiii, sulla on unohtunu tänne jotain koirien ruokaa".

Yön koirat saivat nukkua veljentyttöni vieressä ja erityisesti pappa otti ilon irti, kun sai koisia lempityttönsä peiton alla.

Sunnuntai aamun tunnelmia.

Sunnuntaina suunnattiin sitten epävirallisiin agilitykisoihin Pärnävaaralle. Nämä kisat sujuivat siihen malliin, että parempi olisi ehkä ollut jäädä kotiin.

Toisaalta näimpähän nyt sitten sen, että kisavalmiiseen koiraan on vielä matkaa paljon enemmän kuin olen uskonut.....ja kisavalmiiseen Erjaan.

Homman lähtiessä menepään päin peetä aletaan sitten Taunon kanssa kilpaa tehdä mitä kummallisempia vetoja radalla.

Tauno osallistui siis mölliradalla kahdesti, uusia siis sai ja paras tulos olisi sitten jäänyt voimmaan.

Rata näytti muistilokeroiden kätköstä kaiveltuna tältä, mutta muistilokeroiden ollessa vähän ylikuormittuneet saattavat esteiden etäisyydet tai kulmat olla vähän totuudesta poikkeavia;

Radan alku sai minussa aikaan vakavia sydämentykytyksiä ja rataantutustumisessa tässä kohdassa muutenkin meinasi pukata ruuhkaa.

Muuten rata oli selkeä ja kohtuullisen suoraviivainen eli käytännössä radalla ei olisi pitänyt tulla isompia ongelmia.

Noh, alussa tuo putkeenvienti. Ohjasin ja liikuin itse varmasti äärimmäisen huonosti, koska Tauno kaiveli esiin jostakin jo kauan sitten työstetyn putkeen irtoamis ongelman. Alkoi hyppiä minua vasten ja napsia (ei siis pure, mutta nyppii vaatteita), kun ei olevinaan saanut selkeitä ohjeita. Tästä kuitenkin selvittiin ja jatkettiin rataa kohtuullisen onnistuneesti kolmannelle putkelle asti, jolta olisi pitänyt mennä puomille, mutta Tauno sukelsi pussiin. Pussia ei kuitenkaan suorittanut vaan kävin sen sitten kutsumassa takaspäin. Sitten taas kun pussiin olisi pitänyt mennä jouduttiin ottamaan kertaus siitä, mikä este tässä nyt sitten olikaa  kyseessä. Hyvin Tauno sitten pussin meni, kun sen sinne sain laitettua. JOA:n pussista olen kuullut, että on melkoisen raskas eli olisiko sitten siitä ollut tässä kyse.

Toisella kierroksella ekalla putkella tuli sama ongelma ja samaten toisella putkella, sitten jo vähän Taunolle ärähdin ja perseily loppuikin hetkeksi. Aloin jo ajatella, et nythän tää alkaa sujumaan, kunnes itse ohjasin koiran pituudelle puomin sijaa, huoh. Sitten jo leiskauteltiin kontaktit yli ja vaikka sun mitä, eli meni homma läskiksi sekä ohjaajalla että koiralla.

Hanskassa Tauno pysyi hyvin, vaikka hallissa oli paljon muita koiria ja jos jotain positiivista koettaa etsiä, niin tästähän ei voi kuin nousta.

Hyvin tietysti tuli esiin noita ongelmakohtia, jotka Tauno kätevästi treeneissä näköjään piilottaa. Treeniä, treeniä ja vieläkerran treeniä siis tiedossa.

Tässä näemmä sitten tätä Taunon haista paska -meininkiä taas komeimmillaan. Liiku nopeammin ja ohjaa paremmin, muuten mä teen tälleen. Kiitti vaan Tauno.

Illalla lähdin vielä pelonsekaisin tuntein Hilman Peko-treeneihin Onttolan raunioradalle, jotenkin tuntui että tänä viikonloppuna ei oo oltu koirakamujen kaa parhaimmillaan.

Treenien ohjelmassa oli pistotusta keskilinjalta, eli koiran pitäisi edetä suoraan keskilinjalta ukon luokse. Eka ukko oli betonimöhkäleen takana ja antoi äänimerkin sekä huitoi Hilmalle merkiksi. Hilma ei ihan meinannut hommaa tajuta ja lähti etenemään partioimalla (tai sit se vaan haahuili, mut hienompaa sanoa et se partioi), töitä näytti tekevän, mutta vähän väärällä tapaa. Hilma palautettiin keskilinjalle ja maalimies tuli lähemmäksi, sitten jo sujuikin ihan mukavasti.

Muut pistot onnistuivat jo permmin, tosin Hilman kanssa tehtiin  niin, että se palasi maalimiehen mukana keskilinjalle, koska muuten neiti olisi varmasti jatkanut töitä suoraan palaamatta välistä minun luokse.

Huono kuva. Kuvassa neiti palailee maalimiehen kanssa keskilinjalle.

 Syksy alkaa selkeästi tehdä tuloaan, koska valo ei meinaa enää iltaisin riittää kuvaamiseen. Treenin jälkeen Hilma ja Tauno pääsivät kouluttajamme kääkkäporukan Eskon, Elsan ja Valman kanssa metsälenkille, vauhtia riitti, mutta kuvia ei tästä iloittelusta enää valitettavasti saanut.

Tänään maanantaina vietellään emännän vapaapäivää, näissä tunnelmissa ainakin näin aamusta.