Maanantaina mua taas väsytti ihan hirmuisesti, mutta illasta vielä ehdittiin metsälenkille. Hilma sai olla fleksin jatkona vielä tämän lenkin ajan ja pappakin otettiin mukaan. Tauno nautti vapaudesta täysin siemauksin. Hämärä meinasi jo ehtiä laskeutua, joten kuvasaldo on laiha ja surkea.
Kauheinta lenkissä olivat kuitenkin hirvikärpäset, niitä oli aivan järjettömän paljon. Valehtelematta voin kertoa tappaneeni niitä päästäni noin 50-80 kpl lenkin aikana, kotimatkalla ja kotona. Melkein jo teki mieli sanoa, että onko koirien juoksuttaminen tämän arvoista? No on se, mutta seuraavalle metsälenkille kyllä varustaudun kunnollisilla suojatamineilla.
Nuo uudet Hurtan heijastinliivit vaikuttavat todella hyviltä ja onhan ne tyylikkätkin. Hyvä hankinta.
Hilmaa fleksin jatkona olo kettutti aivan hirveästi ja voi sitä kiljumisen määrää, kun Tauno hätyytti metsäkanalintuja parven lentoon metsästä. Niin epäreilua, totesi neiti. Sairausloma onneksi jo lopuillaan ja lupasin Hilmalle, että viimeistään perjantaina mennään metsään juoksemaan oikein kunnolla.
Tiistaina suunnittelin canicrossing lenkkiä, mutta päädyin sitten 1,5 tunnin hihnalenkkiin Hilman & Taunon kanssa. Tauno sai myös tottistella Niinivaaran koululla ja minusta tuntuu, että sivulle tulo alkaa lopultakin olla kivaa. Tauno on tosin efektoinut nyt liikkeen hypyllä, mutta ehkä se saadaan kitkettyä pois. Projektin nimihän oli, että sivulle tulo on kivaa. Muutenkin Tauno toimi hienosti ja häiriökin oli ympäristössä ihan läheltä kulkevia koiria myöten.
Keskiviikkona sitten siivous ja canicrossing. Hilmakin pääsi nyt jo mukaan "raskaammalle" lenkille ja ilo oli silminnähtävä. Itsellä juoksu kulki todella hyvin, joten tehtiin "enkat" eli juoksulla taitettin tästä noin 6 km kilsan pituisesta lenkistä noin 5 kilsaa. Yhden todella jyrkän mäen kävelin ja kerran jouduin pysähtymään, kun Taunolla oli tarve päästä puskan puolelle. Jalkaa meillä ei siis kesken hommien nostella, mutta tästä ei ollut kyse.
Torstaina oli vuorossa Taunon agilitytreenit Liperin kennelkerhon kentällä.
Tauno teki hienosti töitä mukavalla ratapätkällä, johon oli sijoitettu keinu, kepit, putkeen irtoaminen sekä pöytä, pituus, muuri ja normaaleja hyppyjä. Tyytyväinen sai ihan olla.
Pappakoirakin kävi kepit, putken ja keinun suorittamassa.
Treenin jälkeen kävin vielä Hilman ja Taunon kanssa yhdistetyllä canicrossing ja kävelylenkillä. Hyvin sujui meno ja itselläkin oli edelleen hyvä juoksudraivi päällä.
Perjantaina sitten mentiin metsään ja saatiin jopa muutama kuvakin. Aikaa lenkillä vierähti tunti ja 45 minuuttia ja koirien juoksumatkaa voi vain arvailla. Hilma nautti silminnähden. Tauno meinaa aina kyllä turhankin pitkää lenkkiä heittää, Pitää vaan olla kylmäverinen ja pysyä itse liikkeesä, jospa se alkaisi oppia et porukan mukana pysyminen vaatii vähän enemmän läsnäoloa.
Minulta on kadonnut itsesensuuri näköjään kokonaan, liekkö ikä tekee tehtävänsä? Mutta näin mä siis tuolla hirvikärpäsiltä suojautuneena ja niska/hartia jumitukseen turhautuneena sitten sauvakävelin ne osuudet, missä sauvoja pystyi käyttämään.
Nuo teleskooppisauvat (alunperin luminkenkäilyyn hankittu) meinasivat vaan välistä kaivata vähän säätöä.
Mukava lenkki ja viikkokin paketissa. Huomenna koirien lempityttö, eli veljentyttöni Erika, tulee meille yökylään ja sunnuntaina pitäisi uskaltautua epävirallisiin agilitykisoihin Taunon kanssa. Maanataina sitten lomapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti