Koiramainen lauantai

Lauantai aamu otettiin rauhallisesti. Nuoriso söi aamupalaksi tiput (tai no Tauno söi molemmat, kun Hilma ei oo tipujen ystävä näköjään) ja papan kanssa vietin kahdenkeskistä laatuaikaa reilun 30 minuutin hihnalenkin merkeissä.

 

 Iltapäivällä suunnattiin sitten hakemaan Rico ja Armas kyytiin meidän kanssa lenkkeilemään ja sen jälkeen meille päivähoitoon. Metässä vierähti aikaa melkein kaksi tuntia. Armas joutui valitettavasti olemaan fleksin jatkona, mutta tällä fiksusti varmistettiiin ettei Armas arvele, et hittooko mä noiden kaa hengaan, mä lähen ettii mamman. Lenkki sujui mukavasti ja koko laumalla sulassa sovussa. Jaksamiskysymysten takia pappa ei ottanut osaa tähän iloitteluun.

Lenkin jälkeen raijattiin kasa väsyneitä koiria kotiin. En tiedä väsymyskö vai mikä homman laukaisi, mutta Ricolla ja Taunolla meinasi ekaa kertaa mennä ihan kunnolla riitelyksi.
Saatiin nuoriso erotettua sekä rauhoitettua palautteen kera ja tilanne palautui koirien kesken normaaliksi. Mitään vaaratilannetta ei nyt sentään  kuitenkaan, vaikka Rico reilusti isompi Taunoa onkin eli mitenkän tosissaan ei Rico lähtenyt Taunon päälle käymään. Tilanteessa oli vikaa vähän molemmissa, eli molemmille annettiin myös palaute käytöksestä.  Rico sai ehkä rohkeutta Armaan läsnäolosta sen verran, että lähti sanomaan Taunolle takaisin. Muutenkin Rico oli ehkä vähän erilainen kuin tavallisesti, mutta omistajan ilmoituksen mukaan Rico olikin ekaa kertaa Armaan kanssa kahdestaan hoidossa eli eipä ihme et nuorella saksalaisen alulla meni vähän pasmat sekaisin. Taunokaan ei saa Ricoa mielinmäärin tietenkään komennella, mutta se on ollut sallittua et Tauno voi antaa Ricolle palautetta leikin mennessä liian rajuksi. Normaalissa olossa pienemmällä ei ole sen suurempaa oikeutta rähistä isolle kuin isollakaan pienelle.

Armas viihtyi meillä silminnähden huonosti ja katseli pääosin ovea kaihoisasti, että voisitteko viedä mut kotiin. Ilmeisesti Armaan mielestä paras hoitopaikka olisi luksusmahdollisuus olla ainoa ja rakastettu brasilialainen. Muuten brasilialainen käyttäytyi mallikkaasti eikä sen olemassaoloa käytännössä edes huomannut. Armaan ja Taunon välit pysyivät hyvinä koko lenkin ja vierailun ajan.
Pappa otti vieraat hyvin vastaan ja osasi rentoutuakkin, vaikka talossa kaksi vieraampaa koiraa ja Hilmaakaan eivät vieraat näyttäneet häiritsevän tippaakaan.

Yksi kimppakuvakin saatiin porukasta sentään napattua, tosin laatu sattui olemaan verrattaen huono.

Vapautuksen jälkeen =)

Iltasella vielä hihnalenkkeiltiin semmoinen reilu puolituntinen hoitolaisten sekä Hilman&Taunon kanssa ja palautettiin koiravieraat kotiinsa sapuskojen ääreen odottelemaan omistajiaan päiväreissulta. 
Hihnalenkkeily sujui hyvin vierailevien tähtien kanssa, Rico ja Tauno ovat aika mukava parivaljakko talutella, joten sopivat hyvin yhteen. 

i