Kennelyskä epäilyä ja Taunon treenejä

Perjantaisen metsälenkin päätteeksi Hilma alkoi kakoa, ensin ajattelin sen vaan saaneen kurkkuunsa jotain ylimääräistä metsässä tai että sitä alkoi närästää. Kakoutuminen kuitenkin jatkui kotimatkan ajan ja illan sekä yön. Aamulla sitten googlettelun perusteella päädyin lopputulokseen, että Hilmalla on todennäköisesti kennelyskä.

Kennelyskää on nyt kuulemma tänävuonna liikkeellä poikkeuksellisen aikaisin ja Joensuu KV:stä on kuulemma tartuntoja tullut muillekkin. Todennäköistä siis on, että Tauno toi pöpön kotiin näyttelystä, mutta on ainakin tähän asti itse pysynyt oireettomana.

Hilma on koko viikonlopun ajan yskinyt jonkinverran, lämpöä ei ole ja muuten koira pirteä.
Treenit sekä raskaammat lenkit ovat siis Hilmalta nyt tauolla ja lääkäriin hakeudutaan loppuviikosta mikäli kakominen ei helpota. Kennelyskän hoitonahan on lähinnä vaan lepo, joten välitöntä tarvetta lääkärikäynnille ei kuitenkaan taida olla.

Riku-pappa on onneksi myös Taunon lisäksi pysynyt oireettomana ja toivotaan nyt, että jos kyseessä kennelyskä on, niin Hilma olisi ainut sairastaja.

Varmuudenvuoksi Hilma pysyy nyt kevyemmillä lenkeillä sekä poissa treeneistä. Voi olla aika vilkas neiti meillä taloudessa loppuviikosta. Tauno on kevyessä karanteenissa siltä osin, ettei nyt tietenkään tavata muita koiria (sellaisia joita nyt ei tässä ennen Hilman oireiden alkua olisi jo tavattu, niiden osalta peli varmaan menetetty), mennä koiratapahtumiin eikä yleisille treenikentille. Torstain treenit siis varmaan jäävät Taunolta myös väliin.

Lauantaina siis isäntä lenkkeili pikkulenkit Hilman ja Rikun kanssa sillävälin kun Taunon kanssa taaperrettiin 1, 5 tunnin hihnalenkki ja tottisteltiin lenkin lomassa. Sivulle tulo, maahanmeno, seuraaminen ja liikkeestä seisominen käytiin läpi. Muutama toista myös istu-maahan-seiso vaihtoja. Sivulletulo edelleen aika nihkeä, vaikka on se jonkinverran parantunut. Maahanmeno sujui hyvin ja samaten seuraaminen. Tokoon pitäisi ehtiä panostaa hirveän paljon enemmän, mutta tällähetkellä agility menee prioriteeteissa ohi eli toko saa ollakkin vähemmällä huomiolla.
Lauantai iltana mä olin firman bileissä, joten koirat viettivät aikaa isännän kanssa ja pääsivät mukaan kyläilemäänkin. Taunon mielihyvä örinä oli taas herättänyt ihmetystä ja Tauno oli yhden silittäjän jälleen säikytellyt. Niin hauska ominaisuus koirassa.
Tauno siis alkaa välistä öristä, kun sitä silittää. Reaktio on ystävällismielinen, joten mielihyvä örinäksi ristitty.

Sunnuntai iltana päästiin Taunon kanssa Edyn ja Sannan agi-kentälle agsaamaan. Tauno, Hilma ja Edy olivat viimeviikolla tekemisissä eli tartunta on tullut, jos on tullakseen, mutta Hilma nyt jäi kuitenkin kotiin papparaisen kanssa.

Otettiin pari erilaista tekniikkaharjoitusta sekä keppejä. Treenit sujuivat ok, mutta en tiedä oliko koira huonossa vireessä vai olinko minä tartuttaen laimean tunnelman koiraankin, kun ihan normaaliin malliin Taunosta ei menoa ja meininkiä irronnut.
Kuvista kiitos Sanna R.

Joko saa tulla?

Hypyn merkkausta muunmuassa harjoiteltiin Sannan opastamana.

Treenin jälkeen koirat saivat vielä vähän kirmailla vapaana metsässä ja taas piti nuortenmiesten vähän neuvotellakkin asioista. Tulisieluisia pikku paskiaisia molemmat, mutta rauhan laskeuduttua olivat taas niin asiallisia toisiaan kohtaan et huh hu. Tykätä ei tarvitse, mutta sietää pitää eli eiköhän ne pojat ajallaan opi.