Meille kuuluu hyvää

Blogiin tulikin vallan pitkä päivitystauko. Touhuja on touhuiltu ihan normaaliin malliin, mutta kuvailut jääneet vähälle ja muutenkaan tekemisten raportointi tänne ei ole tuntunut motivoivalta. 

Mukavaa meillä on ollut ja koirat kuten emäntäkin ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin.

Tiimin illanistujaiset

Hilma on ehkä vähän "murehtinut", mutta näyttäisi, että alkaa sekin tasaantumaan. Enää pitkään aikaan se ei ole ryntäillyt toiveikkaasti haukkumaan etuovelle ääniä kuullessaan ja välistä vähän aktivoitunut pissailuongelmakin näyttää taas unohtuneen. Pojat ovat onneksi kokoajan olleet sitä mieltä, että onko meillä muka joskus asunut muitakin?

Hilma ja Upi metsälenkillä.

Hilman kohdalla tilanne on siinä suhteessa hankala, että Hilma haluaa lähinnä metsälenkkeillä ja istua kainalossa sohvalla. Hilma ei tykkää treenata eikä canicrossata ja aktiivisena ihmisenä minulla ei oikein ehkä tarpeeksi riitä aika sen kanssa sohvalla istumiseen. Joskus poden tästä vähän huonoa omaatuntoa ja olen jopa miettinyt olisiko sen parempi jossain muualla, mutta kun se on niin rakas pieni räääpäle ja tarvitsee kuitenkin verrattaen paljon liikuntaa eli pelkäksi sohvaperunaksi se ei sovellu.

Vähän pitää mielistellä, kun tolleen viereen joutuu käskytetyksi. Kuva; Siina J

Blogin kohtalo on minulle edelleen vähän mysteeri, kun kuvia ja videoita kuitenkaan ei ihan entiseen tahtiin tule ja itseasiassa luovuin järkkärin paremmasta putkestakin, kun en kehtaa sitä tuolla laatikossa makuuttaa. Hyvästi laadukkaat liikekuvat ja tervetuloa epämääräiset kännytkkäräpsyt. 

Tauno toko-treeneissä paikkamakuussa treenikamujen kanssa.

Mitäs me nyt sitten on touhuiltu? Metsälenkkejä, agilityä, tokoa, muuta lenkkeilyä ja koirat ovat myös saaneet uuden bestiksen, ihmisbestiksen nimittäin.

Upi metsäilee.

 Koirien uusi ihmisbestis on siis meidän luottohoitajamme Sonja. Sonja on ollut koirien luona kahtena eri viikonloppuna täällä minun luona, kun olen itse ollut reissunpäällä. Minulle ei ainakaan ole raportoitu vakavampia koirien käytöshäiriöitä ja hyvin ovat tyytyväisinä täällä minua aina odottaneet. Tuossa syyskuun alun hoitokeikan aikaan Upi ja Tauno pyörähtivät hoitajansa kanssa myös mätsärissä hienoin tuloksin eli Upi Punaisten nuorten kolmas ja Tauno punaisten aikuisten kolmas (muistinkohan oikein). Upista olin erityisen ylpeä, koska pikkumies oli esiintynyt hyvin ja muutenkin käyttäytynyt mätsäripaikalla erittäin hienosti.

Liekkö tuo koira johonkin puroon kenties pudonnut juostessaan? 

 PoKS Ry:n agilitykisoissa käytiin Taunon kanssa niinikään syyskuussa kisailemassa 5 starttia ja parhaaksi tulokseksi jäi yliaika nolla, TAAS. Kylläpä harmitti. Kontakteille vauhtia ja kepit kuntoon on tässä nyt ollut missiona. Kepeille onkin saatu treeneissä jo hyvää draivia ku löysin taas ne narut mistä tuota koiraa pitää vedellä ja lokakuun alussa käytiin Pro Perrolta Sanna Kataisen opista vinkkejä kontakteihin. Upikin treenasi samalla reissulla ekaa kertaa keinonurmihallissa ja hienostihhan se meni.

Vauhtia pellolla. Kuvannut; Siina J

Upi on muutenkin  kokenut syttymistä agilityyn ja tehnyt todella kivaa treeniä. Takaakiertoja ja jotain "vähän vaikeampaakin" on opeteltu.

Hilma niskatyrä leikkauksesta toipuvan Armaan "terapiakoirana" eli Armaskin pääsi riittävän pienen ja sillä telomisvaarattoman koiran kanssa vähän juoksentelemaan. Kuva; Siina J

Koirat saivat myös tuntea todellisen laiskuuden nahoissaan minun sairastaessa flunssaa syyskuun alussa, tauti oikesti kaatoi petiin. Oli hauska huomata, että vastoin kaikkia olettamuksia kotona yleensä niin rauhallinen Tauno kärsi useamman päivän laiskottelusta eniten ja taas verrattaen vilkas Upi kesti sen paljon paremmin. Kokonaisuutena lauma kuitenkin laiskotteli vallan sujuvasti kolme kokonaista päivää, kunnes minun omatuntoni käski lähteä puolikuntoisena montulle koiria juoksuttamaan.

Kuva; Siina J

Omaa liikkumista flunssa häiriköi kyllä pidemmän aikaa eli vaikka agilityä treenailtiin ja muuten lenkkeiltiin niin canicrossing lenkille uskaltauduin vasta tänään ekaa kertaa flunssan alkamisen jälkeen. Sitkeää sorttia.

Kuva; Siina J

Hilma on edelleen sitä mieltä, että canicrossaa keskenäs, joten poikien kanssa tätä lajia sitten jatkossa harrastellaan.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kummitytön synttäreillä pyörähdettiin viimeviikolla. Tauno sai seurustella Sissin kanssa oikein olan takaa ja Upikin pääsi tutustumaan.

Sissi ja Tauno

Viikonloppuna kyläiltiin Lieksassa veljeni perheessä ja olipa koirilla lysti. Olivat myös muutaman tunnin hoidossa veljeni luona ja hyvin oli mennyt. Hilma on niin tyytyväinen tuolla, kun lähes kokoajan joku jaksaa rapsuttaa.

Koirat ja veljentyttöni

Pari päivää pidin jo syyslomakin ja loppukuusta vähän lisää.

Syysloman hihnalenkki, syyskelit oli kohdallaan.

Upi on ilmoitettu Jyväskylä KV:hen ja Taunon kanssa aion sitten kisailla itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran agilityssä. Upin terveystutkimukset sekä Taunon selkäkuvat ja mahdollinen kastraatio ovat lähiaikojen suunnitelmia.

Vaikka hiukset välillä harmaantuu ja kolme koiraa on yhdelle ihmiselle paljon, tai no ainakin minun kaltaiselle liikunnan ja aktivoinnin osalta täydellisyyteen pyrkivälle, mutta kokonaisuutena hetkeäkään en vaihtaisi.

Ystävät, perhe ja koirat, ne tärkeimmät asiat elämässä.