Elämäni kääkät: Ensipuraisu talveen, koirakavereita ja luvattoman vähän treeniä

29.10.2014

Ensipuraisu talveen, koirakavereita ja luvattoman vähän treeniä

Hitaalla tahdilla tulee postauksia, mutta tulee kuitenkin.
Tätä voisi kait jo melkein myös kutsua treenitauoksi, sillä treenit ovat lähinnä rajoittuneet torstain toko-treeneihin ja sielläkin pääasiassa on treenaillut vain Upi. Agilityn kanssa viikonloppuun sijoittuva treeniajankohta vähän sotkee kuvioita ja toisaalta myös tuo välitalvi piti kentän käyttökelvottomana jonkin aikaa. Nyt ei sitten enää kellojen siirron jälkeen töiden jälkeen nää agsakentällä touhutakkaan, toki treenit siirtyvät nyt halliin, mutta sunnuntai jatkuu edelleen treenipäivänä käytännön syistä.
En usko koirien kuitenkaan tästä pahakseen pistävän, tyytyväisiltä vaikuttavat tauosta huolimatta, kun liikunta ja muu aktivointi kuitenkin on kohdallaan. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin saada itseä niskasta kiinni ja kunnostautua niin agsan parissa kuin kotona hiottavien asioidenkin parissa.
Mitäs me on nyt sitten viimeviikkoina taas tehtynnä......

Tavattiin tuossa päivänä muutamana ensimmäistä kertaa Sannan lauma. Sanna tuli tutuksi kääkkäryhmästä ja blogin lukijana, lopulta sitten tavattiin. Sain suklaakakkua tuliaisiksi ja Tauno sai mökin täyteen naisia.

Saatiin todeta, että kyllä kääkkä kääkän tuntee eli kääkkätyttöset olivat heti ihan ok kaikille, mutta Tara oli Taunosta ensin vähän epäilyttävä iso ja musta. Lopulta Tara kuitenkin lähti häntä heiluen ovesta ulos ja Tauno jäi sydämen kuvat silmissä katsomaan perään.

Hihnalenkkiä on tehty vähän keskimääräistä enemmän, kun meidän metsätien metsissä on käynnissä hirvenmetsästys ja pakkasten ilmaantuminen teki turvesuolle sen ongelman, että siellä voi olla heikkoja jäitä matalista vesistä ja kevyesti virtaavista paikoista johtuen.

Lumi pysyi maassa melkein viikon päivät ja parilla aamulenkillä pakkanen paukkui jopa yli -10 asteessa, hrrr. Pojat eivät sinällään reagoineet mitenkään, mutta Hilmaa tuntui jo noinkin vähäinen kylmyys ällöttävän kovasti.

Viikonloppuvieraitakin meillä on käynyt ja tätä koirat eivät näytä kuitenkaan pistäneen pahakseen. Kuvassa Hilma nauttii lämmöstä ystäväni kainalossa sohvalla.

Ja onneksi meillä on Siina ja Siinan ihanat koiruudet. Kerran viikossa on keskimäärin ajeltu seurustelmaan ja juoksemaan Liperin perukoille.

Kuva; Siina J

Syyslomaakin sain taas vähän pitdellä ja Liekassakin oltiin viikonloppua taas viettämässä. Siellä koirat saivat kirmailla vapaina ja naatiskella veljeni perheessä majoittumisesta, se on näistä ihan parasta.

Makuupussin valtaajat, koeta nyt sitten ite tuohon mahtua nukkumaan.

Viekissä oli lunta ihan jo sitten reilummin, haravointihommat jäivät väliin, mutta koirat saivat aimoannoksen vapaana kirmailua.

Ja mä pääsin ajamaan mönkkärillä, aika huippuu oli.

Koirat olivat lauantaina ja sunnuntaina myös muutaman tunnin hoidossa veljeni perheessä, kuva kertonee, että viihtyivät vallan hyvin. Lenkkeilypalvelukin toimi ja liikunta-annos viikonlopulta oli aikalailla valtaisa.

Lomalla käytiin lisäksi tekemässä pieni vaellusreissu Outokummussa Särkiselällä Siinan ja Demin kanssa. Aivan ihana reitti eikä kukaan ollut meidän lisäksemme innostunut patikoinnista vähän sateisena ja harmaana tiistai päivänä.

Kuva; Siina J

Mä niin tykkään tosta Demistä, mainio persoona ja hieno kääkkien seuraneiti.

Kuva; Siina J

Tämän vaatimattoman 7 km patikoitilenkin jälkeen ei vielä maltettu jäädä laakereille lepäämään vaan kääkät saivat vielä tutustua Siinan sijoitusnarttu Aamuun, jonka kanssa lenkkeiltiin vielä muutama kilometri.

Viikonloppuna on taas vähän reissua tiedossa minulle ja koirat saavat kaveriksi luottohoitajansa tänne kotiin. Jyväskylä KV:tä odotellaan kauhun sekaisin tuntein ja ehkäpä ensi kerralla saan jo jotain treenimateriaaliakin tänne =) Toisaalta lopulta olen päässyt siihen pisteeseen, että en stressaa.....Tauno ja Upi ovat nuoria poikia vielä, ehditään treenata ja kisata vaikka miten paljon, joten ei mitään kiirettä eikä hätää saada niitä tuloksia. Agilityn osalta kuitenkin tiedän molemmissa potkua kisakoiriksi olevan, Upilla täytyy perusasento ja seuraaminen rakennella vähän uusiksi, mutta siihenkin meillä on aikaa ja kesällä sitten voidaan ottaa tehoisku, kun kentille taas päästään eli kyllä se TK1 vielä joskus irtoaa. Talvella tokotreenit rajoittuvat kertaan viikossa ihan käytännön syistä, joten pikkiasioita olisi tarkoitus hioa sitten kotonakin.

Lisäksi katselin, että ohjauksen seuraamista voisi treenailla myöskin ihan kotioloissa tota agilityä ajatellen. Jos jotain hyvää tulevasta talvesta pitää etsiä niin vetohiihtohommiin toivottavasti päästäisiin.....muuten on oikeastaan aika vaikea keksiä talvesta hyviä puolia koirarintaman osalta.

Taunon kulkusten osalta olen vähän kahden vaiheilla, että leikatakko vaiko eikö leikata? Taunolla kun ei varsinaisesti noita "kulkuslähtöisiä " ongelmia sinällään kuitenkaan ole eli lähinnä sen lisävireen takia voisi harkita. Tietysti rahat voisi käyttää järkevämminkin, joten harkitsemme vielä.