Iltapäivästä sitten pakkasin nuoremmat koirat kyytiin ja hurautettiin ensin kahvittelemaan Siinan luokse. Koirat ei varsinaisesti sisätiloissa telmimään päässeet ja miten käyttäydytään kissan kanssa- kurssi vaati jatko-osion, muuten meni mukavasti.
Kahvin äärestä siiryttiin tottistelemaan Siinan pihalle, Taunolla kavereina Rico ja Demi kumpikin vuorollaan. Seuraaminen sujuu kivasti ja samaten paikallaanmakuu. Paikallaanmakuussa kaverina Rico ja sitten Demi. Namitan tietysti useasti eikä ajat vielä ole pitkiä, häiriötä myös uudesta paikasta ja ympäröivistä tapahtumista (ohi ajava auto jne). Ihan tyytyväinen saa olla. Maahan meno myös välillä todella hyvä, mutta Tauno siirtyy herkästi maahan mennessään vähän sivuun sivulta (olipas tyhmästi sanottu). Tätä pitää työstää.
Sivulle tulo on Taunosta edelleen aika perseestä, otettiin parit sivulle tulot siten, et Siina piti Taunoa hihnassa ja mä kutsuin sivulle hirveen innostuksen saattelemana. Noh, intoa ei silti löytynyt kauheasti. Mitähän mä tein väärin? Maahan meno on Taunosta tosi jees, mutta sivulle tulo ei. Hyppy on tosi jees, seuraaminenkin on tosi jees.....mut mikä svulle tulossa mättää?
Siinan luota suuntasin Sohvin valintaan lunastamaan sinne pari viikkoa sitten tilaamani Hurtan puolikurkkakin Taunolle ja samalla päädyin sitten ostamaan sellaisen myös Hilmalle. Muuten me ei sinällään puolikurraa tarvita, mutta treeneissä ja mahdollisesti tulevaisuudessa agi-kisoissa näppärä, kun saa helposti koko pannan pois.
Shoppaamasta tultiin kotiin ja illalla vielä heitettiin 6 km pyörälenkki. Osan matkaa ravia ja osan matkaa täysillä painamista vaihtelevassa maastossa.
Lauantai aamu laiskoteltiin kotona ja kääkilläkin riitti mukavasti unta.
Iltapäivän puolella suunnattiin Liperin kentälle tekemään yksinkertainen agilitytreeni.
Tauno harjoitteli taas keinua yksittäisenä. Enää en laittanut pöytää keinun toisen pään alle ja aika reippaasti Tauno jo lähti keinua pitkin nousemaan, sitten tuli aina hannauskohtaus puolessavälissä, mutta keinun lähdettyä kallistumaan Tauno oli taas ihan jees. Kyllä tämä tästä, aikanaan.
Muuten treenien aiheena oli irtoaminen ja virittyminen sekä renkaankin ahdoin radalle. Irtoaminen näyttäisi taas olevan ihan hyvällä mallilla, kun palkkaa ei ole kädestä tullut ollenkaan.
Rengaskin onnistui joka kerta radan viimeisenä esteenä.
A-esteellä otti kontaktit hyvin, kun muistin alustan ja hidastuskäskyn. Tuon kun vaan saisi koiralle taottua kalloon sen verta hyvin, et hidastuskäsky toimisi aina.
Hilma teki muutaman esteen, mutta ei ollut neidillä oikein agilitymoodi päällä, joten lopetettiin aika lyhyeen.
Ja sitten innokkain kaveri, eli piristynyt Riku-pappa. Papalle laitettiin rimat ihan maatasoon ja A-esteen meni vain kerran, koska este näytti olevan raskas.
Lauantai iltana sitten vielä ystäväni hurautti meille yökyläilemään, eli koirat saivat runsaasti rapsuttelua ja sylittelyä, erityisesti pappa.
Lauantai iltana ruokailun jälkeen papalla taisi vähän ilmeisesti mahaan koskea, mutta pienellä käpyttelylenkillä tilanne normalisoitui. Rupesin pohtimaan, että usein papan huonommat hetket tulevat ruokailun jälkeen, liittyisikö jotenkin munuaisoireiluun?
Tein myös havainnon, ettei papan hengitys enää haise voimakkaasti raudalle, mitä se on tehnyt jo jonkin aikaa. En tästä elunperin osannut huolestua, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hälytyskellojen ehkä olisi pitänyt soida.
Hyvää ja huonoa siis, mutta tuntuisi siltä et arvot voisivat olla lähteneet laskusuuntaan munuaisdieetin ansiosta. Kuivamuona tietysti ei ole se toivotuin vaihtoehto, mutta sillä nyt varmuudenvuoksi kuitenkin menään.
Sunnuntaina löhöttiin päivä pienen pissatuslenkin varassa ja sitten klo 17.00 suunnattiin Hilman ja Taunon kanssa Hilman peko-treeneihin raunioradalle.
Raunioille piiloutui kaksi ukkoa kohtuullisen lähekkäin. Kumpainenkin olivat aika vaikeissa paikoissa pikkukoiran perspektivistä, mutta kyllä Hilma sai ukot esille.
Lopuksi yksi ukko piti vielä kaivella esille roskisrivistöstä. Tässä Hilma melkein jo käytti ääntäkin, kun ukon haju keskimmäisestä roskiksesta nenään kantautui.
Treenien jälkeen Hilma, Tauno ja Edy pääsivät vielä juoksemaan porukassa. Taunolla ja Edyllä sujui homma tälläkertaa todella mallikkaasti ja vauhtia riitti.
Hilma ja nuoret miehet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti