Tänään nuoremmat kääkät näyttivät vielä toipuvan viikonlopun rasituksista, mutta sen verran saatiin aikaan, että agi-kentällä käytiin treenaamassa Taunon kanssa ja Hilma pääsi taakkailemaan. Matka treenikentälle taitettiin isännän kaveriltaan lainaan saamalla avo-autolla, kääkät turvavöissä takapenkillä. Pappa tykkäsi kyydistä kovasti ja seuraili maisemien vaihtelua innoissaan. Ajeltiin sellaisia teitä, että nopeus oli maksimissaan 60 km/h etteivät takapenkkiläiset lähteneet lentoon. Tauno ja Hilma olivat selkeästi sitä mieltä, että golffin kontti on mukavampi paikka matkustaa.
Hilma pääsi ekana hommiin. Osan matkaa neiti veti 500 gramman painoa ja pikkumatkan perässä oli painoa kilonkn verran. Into neidillä oli mukavan piukeena, tosin montulla jokin haju meinasi vetää puoleensa turhankin paljon.
Sitten agsattiin Taunon kanssa. Työstössä oli mölleissä ilmennyt irtoamisen unohtaminen, keinu, rengas ja kepit. Kokonaisuutena olen aika tyytyväinen.
Kepit menee melko itsenäisesti, kun olen itse ohjaamassa ja rytmittämässä keppien oikealla puolella. Toiselta puolelta ohjattuna koira menee vähän hämilleen, tätä on muistettava treenata.
Irtoaminen alkoi sujua heti, kun putken jälkeen oli namialusta.....tässä sitä sitten onkin vahvistamista, et Tauno irtoaa kisoissa sit siihen radan toiseenkin putkeen, kun ensimmäisen jälkeen nameja ei olekkaan alustalla odottamassa.
Rengas meinasi muutamaan otteeseen lipsahtaa välistä, mutta kyllä Tauno näytti tietävän mistä se kuuluisi suorittaa. Renkaalle mentiin putkesta vähän vinossa kulmassa, eli haastettakin oli pikkuisen aikaisempia kokeiluja enemmän. Renkaan jälkeen myös palkka alustalla.
Keinun lähtöpää laitettiin vielä pöydän päälle. Ensin isäntä piti keinua maassa ja mä laitoin Taunon tulemaan keinua pitkin alas. Meni rennosti. Sitten laitoin Taunon menemään keinun pöydällä olevasta päästä, saatoin Taunoa ettei pääse hyppäämään kesken pois ja hienosti nuorimies jo kesti keinun liikkeenkin. Palkka tuli sitten keinun kontaktilla alustalta.
Hilmakin suoritti muutaman esteen. Hilman kepit eivät ole itsenäiset, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Olen tuolla edellä siis peruuttamalla keppejä ohjaamassa.
Ja kävihän se myös maailman paras pappa esteillä. Putki, aita (ilman rimaa) ja kepit.
Ja varovasti myös keinu. Muisti pappa vielä hienosti, miten tuolla esteellä kuuluu toimia.
Pappakoiran voinnista sen verran, että viime yönä neljältä heräsin semmoseen spläts -ääneen, kun papparainen oksensi koko iltaruokansa makuuhuoneen lattialle melkoisella paineella. Ei halunnut syödä ruokaa edes kokonaan takaisin (yleensä kyllä oksennettu ruoka syödään parempiin suihin). Päivällä sitten oksensi vielä kahdesti, toisessa oksennuksessa näytti olevan sellaisia veriklimppejä. Melko pirteä (tai voiko nyt enää sanoa pirteä) pappa kuitenkin tänäänkin oli. Välistä vähän minun seurailua ja hännän alanspäin roikotusta.
Kipulääkityksen aloittamisen jälkeen pappa ei ole jälttänyt ollenkaan tassujaan, joten olen melko vakuuttunut et jonkinmoinen kipu sitä varmaan on kiusannut. Läähätys/panikointi kohtauksia ei ole esiintynyt viime torstain jälkeen, jolloin tehtiin myös lääkitysmuutokset.
Tänään pappa saa helposti sulavaa ruokaa ja maitohappobakteeria, jospa vatsa pysyisi rauhallisena ja voitaisi ehkä jatkaa kipulääkityksellä sekä uudella lääkkeellä vielä jonkinaikaa. Toisaalta tiedän, että päätöksen teko hetki voi olla lähellä, kun muutenkin väsymistä ja heikkenemistä on nyt ollut havaittavissa. Jokainen lisäpäivä olisi kuitenkin niin arvokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti