Tiistaita ja keskiviikkoa

Aamu aloitettiin tiistainakin maanantaiseen tapaan pidemmällä aamulenkillä, ei huono tapa ollenkaan ja pappakin jaksaa hyvin käpytellä, kun ei ole liian kuuma.
40 minuuttia siis hissukseen käpyteltiin ja sen jälkeen koirat jäivät työpäivää viettelemään kotiin.
Pappakoiran vointi on tosiaan ollut parempi kuin aikoihin. Lääkekuurit loppuvat torstaina ja aion siirtää perjantaille varattua kontrolliaikaa, koska kunnossa tuo vanhus on ja arvojen kontrolloinnilla ei siis ole mikään tulipalo kiire. Varailen ensiviikolla sitten aikaa tuohon "lähilekurille",  kun hän palailee lomalta. Samalla pitää sitten selvitellä Hilman kyynärkuvien kohtaloa, 1/1:sinähän ne lähti, mutta kennelliitolle kuvat eivät kelvanneet. Uutta nukutusta Hilmalle ei pelkän koiraNettiin tuloksen saamiseksi tehdä, mutta jotenkin minun on tietysti saatava rahani pelastettua, etteivät mene kennelliitolle hyväntekeväisyyteen.

Töiden jälkeen suuntasin agilityä treenaamaan Siinan ja siinan lauman kanssa.
Tauno ei oikein ollut parhaassa treenivireessä, mutta saatiin sentään jotain aikaan.
Ratapätkällä oli aitoja, kepit, A-este ja Taunolle vaikea putkeenmeno eli leikkasin putkella takaa. Aika monta toistoa vaati se putkeen meno, mutta saatiin lopulta onnistumaan. Kepit itsenäiset, mutta hitaat edelleen. Välistä myös halusi väenväkisin lähteä kepeillä keppien väärältä puolelta, en tajua, uusi ongelmako tässä? 
Tauno irtosi kohtuullisen hyvin hypyille, eli irtoamisongelma nyt on saatu jonkinverran kojaantumaan onneksi.

Treenin jälkeen käytiin tekemässä metsälenkki koko poppoon voimin. Demi taisi haista Taunosta aika tytölle, mutta hienosti mies kesti ja osasi ajetella lenkin aikana jopa jotain muutakin kuin Demiä.

Sekalainen seurakunta. 

Silta oli hutera, mutta vaikka rytkästiin kaksi naista, kaksi sakemannia ja kolme pienempää siihen samaan aikaan niin kestihän tuo kasassa.

Pappakoira vietti illalla taas isäntäaikaa pienen kävelylenkin ja autoilun merkeissä.

Juu, ehkä on vähän vaarallista pitää koiraa etupenkillä, mutta pappa nauttii ja turvavöissä se on toki kiinni.

Keskiviikkona tehtiin taas 40 min aamulenkki rauhalliseen tahtiin.  Tämä on hyvä tapa, mutta syksyn tullen töihin pitää pysäköintipaikan takia rueta joutumaan aikaisemmin, joten en tiedä voidaanko sittene nää pitää pidempiä aamulenkkejä ohjelmistossa.

Iltapäivällä kävin sitten pitkästä aikaa viristtelemässä canicrossing muistoja Hilman ja Taunon kanssa. Homma sujui hienosti, paitsi Tauno tietysti edelleen menee ravilla eikä kauheasti vedä....mutta kaikkea ei voi saada. 

Loppuilta sujui sitten siivouksen merkeissä.