Keskiviikkona täydennettiin pakastinta. Kävin hakemassa hevosen lihaa sekä Lemmikkiruoka Tessusta vähän kalkkunan- ja broilerin kauloja, lohta, broilerin lihaa ja naudan mahaa.
Mukaan tarttui myös noudon opettelu väline edulliseen hintaan 3,90. Jos saisin vielä kerättyä motivaatio aloittaa Taunon kanssa harjoitukset. Hilmallekkin tietysti voisi kokeilla opettaa. Tuo voisi olla talvipakkasten hommaa sitten kyllä, kun silloin muu treenaus on harmillisesti melko vähäistä.
Lihojen hankinnan lomassa myös kyläiltiin sekä lenkkeiltiin Hilman ja Taunon kanssa. Pappakoira köllötteli tämän aikaa yksin kotosalla. Aamulla otettiin vähän laatuaikaa ja käytiin kahdestaan fleksikävelyllä.
Torstaina sitten oli vuorossa agilityä ja taakkailua Hilmalle. Pappakin oli mukana treeneissä ja kävi suorittamassa harjoituksen innokkaasti ilman rimoja.
Taunolle pieni ratapätkä, jossa oli ideana pari harvemmin käytettyä estettä (pöytä ja pussi) sekä irtoaminen putkeen ja hakeminen hypylle.
.bmp)
Pussiin Tauno sukelsi muittamutkitta. Pöydällä piti käyttää äänijänteitä ihan tosissaan, et sai koiran pysähtymään. Onnistuneita pöytiä kuitenkin saatiin tehtyä useampi ja hyvin Tauno sitten pöydällä pysyi käskyllä minun siirtyessä kohti seuraavaa estettä.
Kontaktit Tauno otti hyvin alustan ja hidastuskäskyn avulla.
Putkeen irtoamista piti vähän kokeilla, mutta sitten se sujui mallikkaasti. Yhdelle kierrokselle laitoin namialustan myös putken loppuun. Aidat Tauno haki hyvin putkesta tultuaan.
Onnistunut treeni siis kaikinpuolin.
Treenin jälkeen käpyteltiin ensin koko lauman voimin, sitten Hilman ja Taunon voimin siten, että Hilmalla oli taakka vedettävänä ja sitten vielä yksi lenkki ilman taakkaa. Onneksi treenikentän ympäristössä on mukavat metsäpolut lenkkeilyä ja taakkailua ajatellen.
Perjantaina suunnattiin taas treenimään. Lämmintä oli jo vähän reilummin, joten papalla viilennystakki hyvänä apuna jaksamisessa.
Treeninä otettiin vain keinua, keppejä ja välistävetoja aidoilla. Keinu menee jo kohtuullisen hyvin, mutta itsenäiseen suorittamiseen on kuitenkin matkaa. Tällähetkellä keinulle nouseminen on Taunosta vastenmielistä, mutta keinun laskeutumisen herra taas ottaa täysin lunkisti. Tähän oli alunperin toisinpäin.
Viritystä.
Kepit menevät itsenäisesti kohtuu kivasti, vielä se vauhti pitäs vaan taikoa jostain mukaan menoon.
Ja loppuun vielä poseeraus.
Treeneistä suunnattiin metsään.
Pappakin jolkotteli mukana, vauhti oli papan mukainen ja välistä pappa pulahti viiileään puroon vilvoittelemaan.
Mun rakas koirajengi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti