Lauantaina laiskoteltiin ja koirat saivat tyytyä vain kahteen pieneen hihnalenkkiin sekä takapihailuun.
Kukaan ei näyttänyt tästä nokkiinsa ottavan, vaan kaikki kuorsasivat pihalla ja meidän kanssa sohvalla minkä ehtivät.
Sunnuntaia sitten hihnalenkkeiltiin koko "perheen" voimin aamusta, pappakin pääsi pidemmälle lenkille. Hyvin vanhus jaksoi jolkotella, paitsi ihan loppumatkasta alkoi tulla vähän turhankin kuuma.
Lenkin jälkeen nuoriso maisteli Vauhtiraksulta aikanani tilaamiani tipuja. Pappa jäi toki ilman, kun munuaisdieetti ei nyt salli tämmöisiä herkkuja. Toisaalta harmittaa tavattomasti syöttää tuota kuivamuonaa sille, mutta toisaalta kun se melkein koko elämänsä kuivamuonaa on kuitenkin syönyt niin tuskin tuo enää mitään muuttaa.....pitää korkeintaan munuaisarvot kurissa ilman, et mun täytyy päivittäin miettiä annanko sille varmasti munuaisten kannalta oikeanlaista sapuskaa. Myönnän, nyt iski pupu pöksyyn raakailun kanssa tässä kohtaa.
 |
| Mikä mikä? |
 |
| No jos mä maistan....ihan varovasti. |
Hilma ei oikein älynnyt mitä tipulle olisi pitänyt tehdä, joten se asettui sitten köllöttämään tipun viereen. Lopputuloksena Tauno söi siis molemmat tiput suihinsa.
Illalla suunnattiin Hilman peko-treeneihin raunioradalle. Tällä kertaa piiloon meni neljä ukkoa ja vähän tavallisuudesta poikkeaviin piiloihin. Ensimmäisen ukon Hilma kaiveli esiin penkkaan kaivetusta tunnelista, jossa oli pimeää. Rohkeasti neiti ovenraosta työntyi maalimiehen luokse. Seuraava ukko oli sitten maakuopassa peiton alla makaamassa. Tämä oli Hilmalle selkeästi tosi jännä paikka ja pikkusen piti miettiä et uskaltaako sinne ukon luo mennä. Häntä vispasi vimmatusti ihmisen hajun takia, mutta samalla heiluva peitto jännitti kamalasti. Haukkukin tuli, tuskin ilmaisumielessä, mutta kuitenkin =) Tämänkin ukon palkan Hilma kuitenkin otti reippaasti vastaan. Seuraava ukko löytyi sitten kaivonrenkaiden sisästä. Renkaissa oli aukko juuri niin korkealle et Hilma ylsi nenänsä sieltä näyttää maalimiehelle....ja taas tuli palkkaa. Viimeinen maalimies oli kannen alla maakuopassa ja sekin löytyi mallikkaasti. Todella tyytyväinen olen neidin työskentelyyn ja harmittaa suunattomasti, ettei tuon kanssa oikein kokeisiin asti voida edetä. Itse rauniotyöskentelyn puolesta joskus ehkä juu, mutta tottis ja ketteryysosuudet tulisivat olemaan lähes mahdottomia.
Treenin lopuksi käytiin vielä ketteryystelineillä. Hilma meni tikapuut ja keinulaudan (tai mikä lie, erilainen keinulauta kuin agissa) mallikkaasti. Metalliputkenkin suoritti ja epämukavalla alustalla kulkemisen. Tosin siinä vaiheessa kun mentiin epämukavaa alustaa neiti arveli et nyt riitti ja kävi tekemässä pienen mutkan raunioiden puolella.
Taunolle otin tokotreeniä kevyessä häiriössä raunioradan kentällä, kentällä samaan aikaan yksi iso kaveri. Sivulletulossa on edistytty, vaikka ei se vielä hyvä ole. Maahanmenoa ja seuraamista sitten lisäksi sekä liikeiden vaihtoja eli istu, maahan ja seiso sahausta.
Sitten vielä käytiin 30 minuuttia metsässä kävelemässä, osan aikaa saivat koirat kirmata irti.
Maanantaia alkoi sitten arki. Tein vähän tavallista pidemmän aamulenkin, kun koirilla oli pitkästä aikaa edessä työpäivän mittainen yksinolo. Pappakin köpötteli tuon reilut 30 minuuttia reippaasti mukana.
Iltapäivällä jätin papan isännän kanssa kotiin ja suuntasin taas hihnalenkkeilemään nuorison kanssa.
Matkalla pysähdyttiin vähän tokoilemaan Taunon kanssa ja hyvin saatiin häiriötäkin, kun viereisellä kentällä oli jonkinmoinen lasten urheilukoulu. Sivulletuloa, maahan menoa, liikkeestä seisomista ja seuraamista otettiin.
Olin juuri laittanut Taunon paikallaanmakuuseen, kun mies ja pikkupoika pallon kanssa kävelivät ihan vierestä.....ja hienosti Tauno kesti, vaikka pallokin pojalta käsistä tipahti. Namitan toki edelleen tosi paljon makuusta, mutta kuitenkin.
Lenkin lopuksi tavattiin vielä hirveä läjä kääkkätuttuja ja lenkkeiltiin vielä vähän lisää. Koiraohituksiakin oli tarkoitus treenata, mutta niitä ei nyt sitten tullut vastaan kuin yksi....ja siinä oli sit sen verran sitä häsäkkää ettei homma oikein mennyt putkeen. Turpa Taunolla sentään pysyy ummessa, mutta into mennä luokse olisi välillä turhankin kova. Tämä on vielä jännä et Tauno ei välitä toisista kentällä, treeneissä, pyöräillessä.....vain kävelylenkeillä. Kait mä jotenkin oon tän ite tehny, mutta kun tajuais vielä et miten?
Parituntinen lenkillä tottiksineen vierähti ja sen jälkeen vielä nuoriso päästeli viimeiset höyryt ulos takapihalla.
Hilman edustuskuva, niin kaunis ja elegantti. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti