Hilma voi hyvin, ehkä jopa vähä liiankin hyvin. Häkissä on tylsää, mutta häkistä pois päästyään yrittää leikkiä Taunon kanssa (jos Tauno samassa tilassa, kokeilin aamulla varovasti et miten menis, turhan rajua). Hilma jaloitteli isännän kanssa, kun minä olin poikien kanssa lenkillä ja hetihän neiti ois sohvalle ollut hyppäämässä. Eli häkistystä pakko jatkaa vielä, että rauhoittuu haavansa parantelemaan toki jaloittelua asunnossa valvotusti useita kertoja päivässä + takapihalla käyntejä ja pieni hihnalenkki.
Ruoka pikku-potilaalle maistui tänäkin aamuna todella hyvin.
Haava näyttää edelleen hyvältä, eli uskallan jo ajatella et ilman tulehdusta selvittiin. Rupeis nyt vaan paranemaan äkkiä niin pääsis neitikin lenkkeilemään, harrastamaan ja leikkimään.
Maanantai 17.9.2012
Tänään oli Hilmalla sitten pitkä päivä häkitettynä, koska en uskaltanut jättää sitä työpäivän ajaksi vapaaksi Taunon kanssa enkä halunnut toisaalta sitä eristää sitten muista (esim. kylppäriin), koska se se vasta kamalaa tuolle neidille olisi. Hienosti oli kuitenkin päivä mennyt ilmeisesti.
Töiden jälkeen Hilma pääsi takapihalle ja sitten iltasella Katjan rohkaisemana uskalsin ottaa Hilman vähän pidemmälle hihnalenkille mukaan koko lauman kanssa. Hirvee oli meno, siis aivan käsittämätön. Nyt pidän käsiä kyynärpäitämyöten ristissä, ettei se kiskominen ja kirmailu tehnyt tuolle haavalle hallaa. Neiti oli kyl super iloinen, siitä tuli hyvä mieli.
Hilma pääsi myös syömään muiden seuraan iltaruualla. Sapuska tuolle maistuu suorastaan ennennäkemättömän hyvin, joku sanoikin että sterilisaation vaikutuksen näkyvät nopeasti. Jos ruokahalu on parantunut ja energiaa tullut lisää niin ne eivät ainakaan huonoja ominaisuuksia ole.
Ruuan jälkeen vielä vähän seurusteltiin ja joo, pussasin koiria heti broilerin kaulojen syönnin jälkeen. Olen hullu.
Haava näyttää mielestäni edelleen vallan hyvältä ja myös paranevalta. Punoitusta tuossa vähän on, mutta se kait ihan normaalia.
Tiistai 18.9.2012
Hilma on pirteä kuin peipponen. Hepulia tekisi mieli ottaa takapihalla ja ai että sitä riemua kun lenkille pääsee. Tänään Hilma oli mukana aamulenkillä lauman kanssa, isäntä käytti päiväkävelyllä ja pääsee vielä lauman kanssa iltapissalle eli alamme palata normaaliin rytmiin ulkoilujen osalta. Ainut tuo, että Hilma joutuu olemaan häkissä työpäivät ja yöt sekä silloin, kun Tauno on sisällä tai sitä ei joudeta vahtimaan (sohvalle hyppäämis vaara ja liian raju leikki vaara).
Tänä aamuna Hilma sai viimeisen kipulääkkeensä, uskoisin, ettei tarvetta enää ole eikä välttämättä olisi enää ollut eilenkään.Syötin kuitenkin nyt nuo kaikki määrätyt lääkkeet varmuudenvuoksi.
Emäntä tutkii toisen tissejä, kun ovat vieläkin aika punaiset ja turvonneet.....mutta edelleenkin uskon sen kuluvan asiaan.
Keskiviikko 19.9.2012
Tänään on ollut sateista ja väkisinkin haavakin pääsee vähän kostumaan, kun tuollaisella maavaralla varustettu koira ulkoilee. Toivotaan nyt, että ongelmia ei tule. Tänäänkin koko lauma pääsee hihnalenkille, vielä ei ole käyty tänään aamun jälkeen takapihaa pidemmällä.
Haava näyttää paranevan hyvää vauhtia.
Kipulääkkeen puuttuminen ole neidin vireystasoon vaikuttanut.
Torstai 20.9.2012
Viikko leikkauksesta, enää viikko sairauslomaa edessä. Tänä aamuna Hilma pääsi ekaa kertaa lipaisemaan haavaa, onneksi tosiaan vain kirjaimellisesti lipaisemaan. Päästin koirat aamulla takapihalle ja otin Hilmalta tötterön pois päästä, siinä se sitten hetkeksi katseeni sivulle kääntäessäni oli jo asettunut haavanpuhdistusasentoon. Karjaisin ja neiti pomppasi ylös kuin vieteri. Vähän olen ehkä neuroottinen, heh. Noh, lopputulemana kuitenkin et Hilma pitää koppaa muuten kokoajan paitsi hihnalenkeillä ja syödessä, varmuudenvuoksi. On tää mennyt niin uskomattoman hyvin, että enää ei kaivata takapakkeja.
Muuten Hilma saa jo olla monessa mukana. Ulkona saa leikkiä Taunon kanssa, sisällä vielä tilanne rauhoitettu Hilman häkityksellä silloin kun ei jouda vahtimaan sekä öiden & työpäivien ajan, koska laminaatti on liukas juosta ja sisällä meno usein yltyy tosiaan ihan täysimittaiseksi leikkipainiksi. Ulkona enemmän juoksennellaan ja kisaillaan sekä valvova silmä tietenkin tuijotta kokoajan ja komentaa sitten rauhoittumaan jos liikaa innostutaan. Normaalisti koirat siis ulkoilevat takapihalla ihan keskenäänkin, mutta nyt vielä Hilma joutuu takaisin sisälle jos ihmiset menevät sisälle.
Tauno ja tötteröpää tänään omalla takapihalla.
Hattu valahti silimille.
Vaahteran lehdet aiheuttivat neidille myös suurta pään vaivaa tötterön kanssa. Nuuskiessa lehti lipsahti tötterön sisään ja sen pois saanti oli äärimmäisen vaikeaa =D
Eipä uskoisi et toi koira pelkäsi tuota tötteröä ihan hulluna viikko sitten ja oli suorastaan paniikissa sen (ja tietysti lääkkeiden yms.) takia.
Jatkossa Hilman toipumista seurataan muiden juttujen ohessa, ellei nyt tässä mitään erityistä ilmene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti