Töiden jälkeen lähdettiin Kalliojärven kierros kiertämään.Koiran nauttivat täysin siemauksin juoksemisesta sekä myös jänisten (tai luultavasti jänisten) jahtaamisesta. Hilman riistavietti alkaa välistä oikeasti vähän huolestuttamaan, kun se houkuttelee sitten Taunonkin mukaansa jahtiin. Vielä siitä ei kuitenkaan pelkkää hihnan jatkoa tule, tämmöinen vähän karu on tämä minun ajatusmaailma, että onnellisena se kuolee jos sen joku susi tuolla jänisajosta korvessa nappaa ja syöpi luonaakseen. Pappakoira oli kans tosi pirteällä tuulella ja tasapainoili rantakallioilla siihen malliin, että pari kertaa piti komentaa ihan kovastikkin tulemaan sieltä pois. Vanhuus kun ei valitettavasti ole papalle yksin tullut eli tuo koira on yksinkertaisesti erittäin kömpelö.
Luontoon on tullut syksy. Kauhiata, tuntuu et vasta oli juhannus.
Loppuillasta täällä onkin nyt sitten ollut aika levollisia kääpiöpinsereitä nurkissa. Tuolla Kalliojärvellä ehditäänkin vielä onneksi käydä moneen kertaan ennen talven tuloa. Meidän tavallisimmat metsäreitit ovat sen verta suosittuja metsästysalueita, että sinne ei oikein ole uskallettu tuppautua tähän vuoden aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti