Narttukoiran sterilisaatio osa 1; leikkaus ja jälkimainingit

Etukäteis pohdintaa;
Varasin Hilmalle sterilisaatio ajan torstaille 13.9.2012. Torstai valikoitui päiväksi siksi, että saamme järjesteltyä aikataulut niin, että Hilma on perjantaina vain 3 tuntia yksinään kotona ja sitten maanantai aamuun asti ollaan sitä hoivaamassa. Ajattelin näin olevan parempi, kuin mitä että leikkaus olisi perjantaina ja sitten maanantaina toisen pitäisi pärjätä noin 8 tuntia täällä yksinään. Minua jännittää kauhesti.

Leikkauspäivä torstai 13.9.2012;
Tänään suunnattiin sitten Hilman kanssa tohtori Kontun operoitavaksi. Hilmaa kovasti eläinlekurille tulo jo jännitti, eli ovella neiti jo alkoi pykiä vastaan. Painoksi neidille saatiin 4,5 kiloa eli lihasta on kesän aikana saatu kerättyä (välihuomautus). Hilma nukahti minun syliin vastaanottohuoneessa ja sitten poistuinkin pian paikalta.

Palasin hakemaan Hilmaa noin 45 minuutin kuluttua. Neiti oli kevythäkissä minua jo odottelemassa, kovassa tokkurassa tietenkin. Tarkoitus oli nostaa Hilma autoon ja minun ajella lähellä olevaan  kotiin se etupenkillä, mutta neiti panikoitui kun sitä yritettiin nostaa, joten sain sitten kevythäkin klinikalta lainaan ja Hilmaa ei tarvinnut nostaa.
Kotona laitoin Hilman häkkeineen kylppäriin (lattialämmitys ja rauha Taunolta) ja peittelin vielä viltillä. Siellä se nyt uinuu. Kauluria sillä ei vielä ole paikallaan, mutta päällä on tuommonen puku. Kaulurin laitan kuhan alkaa virkoamaan enemmän, voipi olla neidillä järkytys.

Hilmalla on tommonen suojapuku.

Peittelyjen jälkeen.

 Vajaan parin tunnin kuluttua kotiin tulosta laitoin Hilmalle kaulurin....lähes onnistuneesti. Viimemetreillä kaulurin laitossa neiti säikähti (sekaisin lääkkeistä, varsinaista kipua ei pitäisi lääkärin mukaan vielä esiintyä) ja nousi jaloilleen.  Jätin sen rauhaan, mutta vielä 15 minuutin kuluttakin Hilma seisoi häkin nurkassa siinä mihin sen jätin. Houkuttelin sen sitten pois häkistä ja pedille. Neiti kuitenkaan ei nyt jostakin syystä osannut asettua pitkälleen ja huusi sekä yritti purra, kun koetin liikuttaa/auttaa menemään maate. Nyt jätin sen tuonne rauhaan, koska selkeästi näytti, että se ei kovin nauti minun lähentely-yrityksistä tällä erää.

 Muu lauma myös tajusi Hilman olevan kylppärissä jemmassa, kun neiti alkoi pitää ääntä. Huolestuneita lauman jäseniä.

Vielä hetken Hilman rauhoittumista odotettuamme todettiin, ettei se tuonne kylppäriin rauhoitu. Hilma tosi sekaisin lääkkeistä, mutta ilmeisesti sen verran tolkussaan että eristäminen ahdisti silti. Hilmahan ei muutenkaan kestä sitä ollenkaan. Tauno pääsi kainaloon ja Hilma vapaaksi kylppäristä. Neiti juoksi heti suorilla koirahuoneen petiin, ilmeisesti oma peti kullan kallis tässäkin tilanteessa. Hetken kuluttua Hilma siirtyi makkariin ja sai irrotettua hitusen löysän kaulurin. Kaulurin takaisin saaminen sitten aiheuttikin paljon huutoa ja hammastelua. Hilma jotenkin panikoitui täysin, pelkäsi meitä sekä yritti purra ihan tosisaan. Mietin vaihtoehtoja ja lopulta päätettiin hakea autosta iso häkki Hilmalle koirahuoneeseen. Näin Hilma pysyy rauhallisena eritämisen osalta, Tauno ei pääsee pomppimaan sen päälle ja Taunoakaan ei ahdista ku Hilma on häveyksissä. Hilman häkkiin saaminen tuotti vähän päänvaivaa (nostaessa yritti purra ja rimpuili paniikissa, en mä tuon rääpäleen hampaita pelkää, mutta pelotti et haava repeää jotenkin), mutta onnistui lopulta. Onneksi Hilma sitten rauhoittui tuonne häkkiin nukkumaan. Välistä se itkee, mutta muuten on rauhallinen. Uskallan jopa toivoa muutaman tunnin yöunia tällä erää. Ulos pissalle menosta, juomisesta saatika syömisestä ei ole vielä mitään toivoa, mutta jospa aamulla ainakin juominen ja pisssaminen onnistuisi sekä tietysti kipulääkkeen antaminen. Kauluria Hilma selkeesti myös pelkää, en tiedä miten ton kaa kaksi viikkoa selvitään.

Vielä enne nukkumaanmenoa saatiin korjattua Hilman haavansuojapuvun asentoa, tarkastettua että kauluri varmasti pysyy päässä sekä annettua vähän vettä (ruiskulla). Tiedän nuo ruiskulla juottamisen vaarat, mutta hyvin pieninä annoksina ja varovasti kuitenkin annoin, kun tärkeää nestettä saada. Toivotaan rauhallista yötä.

Perjantai 14.9.2012;

Noh, yö ei ollut kovin rauhallinen. Hilma alkoi itkeä heti kun ruettiin nukkumaan. Eka siirrettiin se häkkeineen makkariin minun viereen, mutta yksinäisyydestä ei itkussa ollut kysymys. Vieläkään en tiedä oliko Hilma sekaisin lääkkeistä vai koskiko siihen, mutta lopulta noin kello 01.00 kuuneltuani itkua kaksi tuntia annoin sille kipulääkettä (ohjeen mukaan vasta aamulla ois pitänyt antaa) ja neiti hiljeni. Ilmeisesti lääke kuitenkin virkisti neitiä vähän liikaa, koska aamulla herättyäni huomasin, että Hilmalla ei ole enää pällä haavasuojapukua, haavassa ei ole haavateippiä ja kaulurikin oli viskattu pois päältä. Haava näytti kuitenkin hyvältä, eli uskoisin, ettei Hilma ole sitä kuitenkaan nuollut. Melkoiselle mutkalle saisi taittua et onnistuisi, joten uskoisin sen olevan sen verta kipeä ettei ole onnistnut tai edes yrittänyt moista. Ennen kaulurin laittoa nostin Hilman takapihalle ja sinne tuli pissat. Sitten laitoin kaulurin takaisin ja neidin häkkiin. Tarjosin aamulla myös ruokaa, oikein pieneksi paloiteltua broilerin sydäntä, mutta ei neidille maistunut. Noin 7.30 sai myös kipulääkettä vielä.
Isäntä jäi "lapsenvahdiksi" kymmeneen asti ja minä menin töihin jo kahdeksaksi.

Yhden jälkeen tulin töistä  ja Hilma oli oikein tyytyväisen ja pirteän näköisenä häkissä minua odottelemasa. Hilma pääsi taas pissalle ulos ilman kauluria ja sitten tarjosin myös runsaassa vedessä liotettua kuivalihaa sekä kuivattua naudan mahaa, nämä olivat imeneet itseensä hyvin nestettä, joten sekin puoli tuli hoidettua. Sekava Hilma ei enää tänään ole oikeastaan ollut, ei ole purrut eikä huutanut. Nyt alan olla jo vähän positiivisemmalla mielellä eilisen epätoivon jälkeen.

Tauno ja Riku olivat illalla miun kanssa kääkkämiitissä. Lähtiess käytin Hilman pissalla takapihalla sekä annoin ruokaa.

 Isäntä tuli sitten noin 30 minuutin päästä Hilman seuraksi. Hilma sai jaloitella isännän valvovan silmän alla noin tunnin sisällä ja minä käytin sen tultuani vielä takapihalla. Broilerin sydäntäkin oli vedellyt hyvällä halulla isännän tarjoamana ja ottanut myös vettä.
Annoin kipulääkkeen kahdeksan maissa, jospa meillä ensiyönä nukutaan oikeasti.
Haava näyttää minusta siistiltä.

Launatai; 15.9.2012;

Yö meni ihanan rauhallisesti, kaikki nukkuivat. Aamulla Hilma pääsi takapihalla pissalle, kakkoshätää neiti ei ole tuottanut vieläkään. En tiedä pitäisikö huolestua? Jos ei ala onnistumaan niin pitää viedä se illemmalla pienellä kävelylle ihan yksinään niin jospa sitten. Ruoka maistui Hilmalle taas aamulla todella hyvin. Taunon kanssa oltiin treeneissä aamusta ja Hilma oli Rikun ja isännän kanssa kotosalla. Isäntä oli Hilmaa pitänyt kaulurin kanssa vapaana ja vahtinut vain ettei pääse neiti hyppimään mihinkään.

Ulkoilin Hilman kanssa takapihalla pitkän tovin iltapäivällä, mutta vieläkään ei kakkoshätä tullut. Kohta lähdetään sitten hihnassa käymään vähän ulkona, jospa se sitten.

Muuten Hilma on reipas ja iloinen. Tavallista rauhallisempi se kuitenkin on, mikä sinällään on hyvä, ettei esim. pihalla ala riehumaan mitään. Annoin varmuudenvuoksi Hilmalle veteen liotettua kuivalihaa, jos neiti ei saa tuon kopan kanssa juodakseen. Otin kopan pois ja neiti söi liotetut lihat sekä joi samalla kupista vettä.

Kuuden maissa lähdettiin sitten Hilman kanssa pienelle hihnakävelylle ja saihin tuo neiti sen kikkaran väännettyä, vaikka vähän vaikealta se kyllä näytti (ymmärrettävää ehkä tuon haavan kanssa). Pääasia et homma tuli hoidettua.
Kipulääkkeen neiti sai tuossa 19.30 ja vielä olisi muonitus edessä. Takapihalle pääsee vielä sitten, kun pojat muutaman tunnin päästä pääsevät iltakävelylle.

Kyllä tämä tästä varmasti vielä iloksi muuttuu, mietityttää vain et missä vaiheessa uskallan pitää Hilmaa Taunon kanssa samaan aikaan vapaana asunnossa, kun Tauno on niin huima nuorimies.

Haava näyttää edelleen hyvältä, tosin en tiedä mikä tota Hilman tissiä vaivaa. Onkohan se normaalia et se on tolleen kolminkertasen kokoinen ja punainen? Toisaalta kehtais tehdä itsestään idioottia ja soittaa eläinlääkärille, kun 99% varmasti toi on ihan normaalia. 

 Iltaruoka Hilmalle maistui hyvin ja nyt voikin sitten lepäillä, että jaksaa parantua.

Seuraava postaus tullee jossain vaiheessa ensiviikkoa samaan "päiväkirja tyyliin" ja kuvin parantumista seuraten.