Pennelit ahdistelivat meidän papparaista kovasti. Yleensä aina se mielenkiintoisin tyyppi on se, ketä vähiten kiinnostaa seurustelu. Paparainen onneksi komensi kohteliaasti pieniä menemään kauemmaksi, mutta ei missään tapauksessa käyttäytynyt agressiivisesti.
Kuvat ovat kaikki Siina J:n kuvaamia, kiitos ja kunnia siis hänelle =)
Taunosta yritettiin ottaa juoksutuksen jälkeen seisotuskuvaa huonolla menestyksellä, poikaa joko väsytti, ei kiinnostanut tai se ei vaan osaa. Pitää tsempata tuossa maassa seisotuksen treenauksessa minun (mut on se silti komia, vaikka ite sanonkin).
Taunon mielestä Armas on niin kova äijä, että sille pitää ihan alistua välillä. Armas ei ees mitenkään alista Taunoa, mutta ilmeisesti herra on niin vahva persoona, että Tauno katsoo varmimmaksi näyttää et mä oon ihan vaaraton.
Armasta ei pitkään selällään kellottava Tauno jaksanut kiinnostaa, joten pentu hyökkäsi nuuskinta apajille.
Hilma vipelteli pääasiassa omia reittejään tuolla montulla eikä osallistunnut porukan seurusteluhommeleihin, mutta ihan mukavaa silläkin näytti olevan.
Taunolla on kyl komia juoksutyyli, kun se noita rinteitä tulee alaspäin =D
Tää on jotenkin niin söpö kuva, toinen niin yrittää olla kaveria ja pappa vaan tuijottaa eteensä ja jatkaa matkaa et en huomaa mitään, en huomaa mitään.
Oli kyllä hauskaa.
Ekaa kertaa koiranomistamishistoriassani olen Taunon kohdalla oikeasti voinut tarjota sille hirveän monipuolisia koirakontakteja. Rikun aikaan kavereillani ei vielä ollut koiria paljoa ja Urhon aikaan sama. Hilman aikaan en taas tuntenut täält Joensuusta vielä kauheasti ihmisiä saatika koiraihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti