Siitä suunnattiin sitten koko lauman voimin keskustan koirapuistoon. Vähän tuon Hilman kohdalla mietin, että onko järkevää, mutta sitten päätin kuitenkin et sekin pääsee puistoilemaan. Hilma ei yleensä kauheesti puitossa riehu kuitenkaan, enemmänkin tarkkailee. Hilmalle laitettiin puistossakin varmuudenvuoksi kuitenkin kauluri päähän, ettei mene jonkin puun taakse haavaansa nuoleskelemaan. Hienosti Hilmalla puistossa meni, paria koiraa Hilman luukki vähän ihmetytti.....varmaan neiti arveli, et hitsi mä oon kova mimmi ku tolleen kavahtaavat jo pelkästään, kun kohti kävelen =D
Puistoilemassa oli aikapaljon pikkukoiria, Taunolle riitti siis kavereita ja Rikulle ihmisiä, joilta kerjätä ruokaa. Reilut 1,5 tuntia aikaa puistossa vietettiin ja olisi oltu pidempäänkin, ellei olisi ruennut paleltamaan. Koirat olivat kyllä jo aika väsyksissä, että ehkä oli aikakin lähteä kotiin.
Tänään lauantaina meillä kävi isännän vanhemmat aamusta kylässä. Tauno meinaa pikkuisen liikaa riehaantua vieraiden tullessa sisään, mutta sitten osasi rauhoittua ja olla hienoa poikaa. Hilmakin sai seurustella vieraiden kanssa.
Illasta lähdettiin vielä metsälenkille, ei jaksettu mennä kovin etäälle kaupungista ja tämä sitten kostaantui eli muitakin ihmisiä koirineen oli maisemissa.
Koirat kuitenkin saivat juostakseen ja onnistuttiin välttelemään muut lenkkeilijät. Kiivettiin viimeisissä kuvissa näkyvä rinne ylös (otti muuten kunnonpäälle, iltateen kanssa saa nyt syödä suklaapatukan). Rinteen reunalta Tauno sitten bongasi jossain vaiheessa alhaalla metsäautotiellä kulkevat ihmiset (mä kuulin vaan äänet). Hitusen säikähdin ja panikoin, et nyt se perhana karkaa (en ehtinyt olla nopeampi kuin koira eli kytkeä ennenkuin bongasi mitään), mutta eipäs karannutkaan. Lähdettiin kaikki muut perääntymään metsään päin rinteen raunalta ja sieltä se sitten tuli Taunokin sen sijaan, että olisi lähtenyt rinnettä alas ihmisten luokse. Hieno poika se on, pitää vaan tuota ärsykkeiden kanssa luoksetuloa treenata lisää et saatais se todella todella varmaksi. Vanhemmalla iällä saatta rohkeutta olla erilailla karatakkin, joten nyt hyvä aika rueta treenaamaan asiaa ihan tosissaan.
Hilmalla olisi ollut aivan hirmuinen into päästä juoksemaan, mutta vielä ei uskallettu metsässä irti laskea. Kovasti nenä kyllä kävi fleksinkin jatkona, että kyllä se varmaan jotain iloa sai irti tuostakin. Hilman haava näyttää todella hyvältä ja mietinkin, et joko sitä antais ton ihan normaalisti olla kotona....tietysti tötteröä on vielä täytyy pitää ensiviikko. Ovat jo saaneet vähän Taunon kanssa painiakkin eli periaateessa enää huolettaa sitten et sohvalle pääsee hyppäämään ja Tauno voi nuolla haavaa. Tiedä sitten olisiko se hyppykään enää pahasta ja en toisaalta usko, että Tauno tuota haavaa kovin intensiivisesti jaksaisi nuoleskella, jos ollenkaan. Hilma kyllä yllättävän hyvin on alkanut viihtyä tuolla häkissä, äsken väsyneenä suorastaan halusi sinne nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti