Maantaina startattiin työviikko ja reipas harrastusviikko. Töiden jälkeen kävin Hilman & Taunon kanssa canicrossaamassa melkein 8 km lenkin ja enemmänkin olisi mennyt, mutta isännällä oli kiire omiin hommiinsa enkä tahtonut sitten vähän takia Upia enää työpäivän päälle yksin jättää. Upi pääsi isännän kanssa kahdestaan hihnalenkille meidä ollessa juosta jolkottelemassa.
Canicrossailujen jälkeen koirille jäähdyttelyt takapihalla, mutta Tauno sai jostain syystä aivan valtavan hepulin. Se oli sitten menoa se. Mitä kevättä liene tuolla koiralla rinnassa, kun ei se moisia hepuleita ole saanut enää aikuistuttuaan ollenkaan. Yksi lempinimikin on jäyhä jököttäjä, kun kotioloissa niin rauhallinen.
Kuten eräässä facebook ryhmässä tituleerattiin, oikea sohvaperuna buudelin perikuva =)
Upilla oli täysi työ pysyä Taunon perässä, Hilma sentään tajusi välistä jäädä vaanimaan ja oikoa mutkissa. Hilmakaan ei kyllä villiintynyttä Tauno kiinni saanut toimenpiteistään huolimatta.
Iltaruuaksi sian rintarustot ja muuten loppuilta sujui koirilla aika rennoissa tunnelmissa.
Tiistaina sitten lähdettiin ensin metsälenkkipaikan läheiselle soramontulle vähän ottamaan tottista. Ajattelin, että siellä on varmasti kuivaa ja riittävästi tilaa sekä ei tarvitse ajella eestaas. Taunostahan ei sitten ollut yhtään mihinkään, kun joskun on tuollakin montulla käyty vapaana juoksemassa. Paikkavalinta oli siis Taunon osalta VIRHE.
Jotain pientä kuitenkin Taunollekkin, kun sain sen ensin kuulolle. Mitään erityisen vaikeaa tai vaiheessa olevaa ei voinut kuvitellakkaan, joten perusasentoon asettumista.
Seuraamista käännöksillä.
Ja pari luoksetuloa.
Eikös tuo jo voida laskea, et se ottaa kapulan suuhun, vaikka ei nyt ihan oikee kohta satukkaan vielä. Ainakin kapula on kiva, sen luona on mukava olla ja sen kanssa on mukava pelata. Eiköhän tästä vielä nouto saada aikaiseksi.
Seuraavaksi meidän kamerasta loppui sitten akku, huoh, joten ei enempää kuvia tältä reissulta.
Upi treenasi vielä vähän seuraamista ja pari luoksetuloa, isäntä tosin piti Upia luoksetuloissa paikallaan, koska paikallaolossa ollaan vasta menossa alle metrissä ja hyvin lyhyissä ajoissa. Upi on sen verta vilkas pikkukaveri, että paikallaanolon treenaamiseen varmasti menee tämä kesä.
Treenin jälkeen hurautettiin sitten turvesuolle taakkalenkeille ja vapaana juoksemaan.
Tauno pääsi ensin taakkkailemaan ja hyvällä draivilla mentiin. Hilma lämmitteli tämän ajan lihaksiaan vapaana kirmaten Upin kanssa.
Seuraavana puikkoihin sitten Hilma ja Tauno Upin kanssa vapauteen.
Hienolla draivilla tuo meidän pikkusintti vetää tuota 1,2 kg painoa. Molemmille koirille ensin lämmittelyt, sitten jonkinmatkaa 500 gramma painoa, sitten 1,2 kg ja sitten taas lopuksi 500 grammaa jäähdyttelypainoksi.
Hilman taakkailtua pääsi koko lauma vielä vapaaksi ja sitten sattuikin jotain kamalaa. Tauno juoksi meitä kohti tavalliseen tapaansa täysillä ja rannassa jää petti jalkojen alta. Vettä ei ollut paljoa ja muualla jää kyllä vielä kestää (kyseessä ei ole järvi, vaan kosteikko alue), mutta oikea etujalja putosi montuun ja koiraan koski aivan selvästi. Hirveä huuto vaan kaikui. Isäntä kävi Taunon sitten hakemassa ja oikeaa etujalkaa jätkä ontui. Myöskin ego näytti kärsineen kolauksen. Edelleenkin Tauno olisi lähtenyt juoksemaan, vaikka jalalle ei kunnolla kärsinyt painoa varata, joten 8 kg koiranmötikkä kainaloon ja kohti autoa.. Laskin Taunon hihnassa kävelemään lähempänä autoa ja ontui se vaan edelleen, vaikka alkushokki oli varmasti jo ohitse.
Kotona Tauno on nyt nukkunut BOT-takin sisällä rauhallisesti eli mitään akuuttia kipua ei taida esiintyä. Seuraillaan ja lepuutellaan mikäli ontuminen jatkuu, jos ei levolla mene ohitse niin sittenhän se on RTG-kuvalla lähdettävä katsomaan onko pahempaa käynyt. Luulen ja toivon kyseessä olevan vain venähdyksen, mutta pikkuisen huolettaa.
Iltalenkille tekee isäntä juuri tuossa lähtöä ja kyllä Tauno jotenkuten jalalla näyttää kärsivän astua. Nyt toivotaan parasta!
Toivottavasti Taunon jalka on jo paremmassa kunnossa!
VastaaPoistaIhan mahtavia nää kuvat. Se koiran riemu oikeasti näkyy! Meidän Luigi saa kans nuita hepuleita ja varsinkin lenkkien jälkeen ja oonkin todennut että jos sen nimi ei olisi Luigi, niin se ois varmasti Rymy, koska itsesuojeluvaisto puuttuu ja joka paikkaan mennään sata lasissa. :D
Kiitos =) Kyllä meitä nauratti kuvatessa ja hommaa seuratessa =) Tauno ei ole ennen ollut lenkkienkään jälkeen mikä hepuloija, mutta nytten näköjään joku viiraus tullut. Äsken tultiin juoksemasta ja samanmoinen setti. Jalan osalta selvittiin ONNEKSI säikähdyksellä. Keskiviikko aamuna Tauno ei ontunut enää ollenkaan eikä jalka vaivaa mitenkään. Eilen pidettiin varmuudevuoksi lepo, mutta tänään jo normaalia menoa.
PoistaHei, mulla olisi pyyntö toivepostauksesta! Eli näyttelyt ja niihin treenaaminen, esim seisottamisen opettaminen koiralle..Me treenaillaan herkkujen avulla ja itse esitän polvillaan, mutta haluan kuulla muiden tekniikoita ja tapoja. Kuinka saan sen seisomaan ja keskittymään?
VastaaPoistaVoi olla, että olet jo aikaisemmin jonkinlaisen postauksen aiheesta tehnyt, mutta vielä en ole kerinnyt kaikkea lukemaan :)
Me ollaan Nipsun kanssa vasta nyt innostuttu hiukkasen nuista näyttelyistä ja meillä on vasta ensimmäiset takanapäin vaikka Nipsu on jo 2-v. Kotona treenaillaan seisotusta ja kävelyä, joka tosin tuntuu aika turhalta kun koira käyttäytyy eritavalla näyttelyissä/mätsäreissä ja aistii minun jännityksen.
Moikka ja kiitos kommentista. Pistän toivepostausidean korvan taakse. Tässä suhteessa en kyllä mikään kauhean asiantuntija ole, siis näyttelyasioiden opettamisessa, mutta mielessä on ollut kirjoitella jotain "miten ja miksi me mitäkin treenataan" -tyylistä. Kun vaan olisi aikaa =)
PoistaUpin mä esitän kans maassa polvillaan ja pöydästä tehtiin aluksi vaan huippujuttu, siitä sitten jalostettiin. Upi on kovin motivoitunut treenari eli yleensä keskittyy minuun (tai no namiin) ihan täysillä eli sinällään keskittymisen kanssa ei ole painiskeltu, mutta malttia kannattaa treenata muutenkin kuin vaan tässä yhteydessä ja pikkuhiljaa suurentaa sitä vaatimusta, eli onkin maltettava pidempään ja pidempään seisoa, istua, maata tai odottaa lupaa ruokakupille =) Maltti on Upin ongelma ja kirjoittelinkin tuossa, että paikkamakuun osalta tuon koiran kanssa saa varmasti tehdä töitä. Näyttelyt on mukava juttu ja hauska lisä koiraharrastukseen. Näyttelytreenejä jos sattuu olemaan sielläpäin niin niitä kyl suosittelen, siellä saa sen kodin ja mätsärin/oikeen tilanteen välimuodon koiralle, vaikka ei toki ihan aitoja jännitysfiiliksiä emännälle =)