Treeniä, liikuntaa ja kyläilyä

Keskiviikko julistettiin koirien lepopäiväksi Taunon tiistaisen onnettomuuden takia ja muutenkin. Tauno ei onneksi jalkaansa ontunut enää ollenkaan keskiviikkona, eli sen osalta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Uskon vakaasti, että Taunon vahva lihaskunto pelasti tässä tilanteessa sen pahemmilta vammoilta. Sain tänään myös erittäin huonoja uutisia ja päivälenkillä koirat tuntuivat oikein haistavan sen, että mamma on nyt vähän fiiliksetön mihinkään. Upi veteli jotain kökköä naamaansa, vaihdoin sen namiin ja Hilma ehti napata sen, rupesin kiskaisemaan Hilmaa et irrottaisi ja lensin ite selälleen maahan. Oli voittaja olo =) Onneksi ei ollut piilokamera kuvaamassa.

Illalla vähän kotitreeniä ja Hilmalle jumppaa sekä hierontaa.

Upille kapulatreeniä. Beceliä vähän sipaisin tuohon kapulaan ja sitten palkkailin kapulan luona olemisesta ja sen suulla koskettelusta. Kerran leuat jopa ihan asianmukaisesti asettuivat kapulan ympärille ja mä ilahduin niin kovasti, että koiraparka taisi säikähtää, et mitä se emäntä tolleen riehaantui.

Paikallaan maassa pysymistä myös treenattiin, kuten koiran olemuskin ehkä kertoo, tämä liike on Upille melkoisen vaikea juttu. Ei millään malttais.

Sit leikkiä vähän lopuksi.

Taunolle kapulahommia ja kokoajan me edistytään. Vielä kapulaa on mukava välistä viedä minusta poispäin, mutta uudella kapulakäskyllä Tauno ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä suussa.

Useita toistoja myös siten, että sain kapulan vaihdettua namiin.

Torstaina sitten aktiivisempaa menoa. Ensin käytiin Taunon ja Hilman kanssa canicrossailemassa 7,5 kilsaa. Keskinopeus oli kivasti noussut 9,1 km tunnissa. Kymppi ois lähiviikkoina tavoitteina ja sitten tieytysti pikkuhiljaa nostaa vauhtiakin siten, että kymppi menisi noin tunnissa.

Sain torstaina työpaikan puolesta tehdyn kuntotestin tulokset ja olin sen mukaan melkoisen huonossa kunnossa ja suosituksena liikkua enemmän. En mä tiedä huijaanko mä itseäni vai valehteleeko se testi? Vuorokauteen tarviis kyllä muutaman lisätunnin, jos tässä vielä enemmän meinasi liikkua.
Upi kävi meidän juostessa taas hihnalenkillä isännään kanssa ja lenkin jälkeen Tauno leikki takapihalla viehettä Upin juostessa perässä. Ihan videomateriaalia aiheesta;

Illalla vielä sitten tokoon.
Tauno pääsi treenaamaan paikallaanmakuita kovassa häiriössä. Ensin otettiin ihan tavallinen paikkis ja kerran Tauno nousi seisomaan, palautin takaisin maahan ja sitten pysyi loppuun saakka (2 min). Jäin myös vähän lähemmäksi koiraa kuin olisi sallittua. Aikahyvin noita paikkiksia on nyt saatu pidennettyä talven aikana.
Toisena paikkamakuuna sitten sellainen, että koirat riviin paikkamakuuseen ja yksi koirista pujotteli makaajien välistä. Vähän mua hirvitti et noinko tuo Tauno kestää läheltä kävelevät koirat, mutta kesti se ja hienosti kestikin. Tämän harjoituksen jälkeen olin todella todella ylpeä tuosta jätkästä. Kolmantena harjoituksena rivissa liikkuen liikkeestä maahan ja siihen sitten paikkamuuseen jäänti. Tämäkin meni hyvin, sekä liikkeestä maahan menon että paikallaanmakuun osalta. Aiemmissa makuissa palkkasin Taunon edestä, mutta mutta nyt menin taakse, kävelin vierelle ja otin koiran perusasentoon ja kas, tämäkin onnistui todella hienosti.
Upi pääsi sitten treenaamaan paikallaan olemista maassa sekä istuen, luoksetuloja, seuraamista ja jääviä liikkeitä. Todella kivasti pikkumiehelläkin treeni meni.
Treenin jälkeen vielä lenkki Sannan ja Edyn kanssa. Upi kirmaili vapaana, mutta liikennettä oli sen verran pyörätiellä, että välistä tuntui et pitäiskö se jo kytkeä. Ihmisiä ja pyöriä meni läheltä ohi ja vain kerran Upi karkasi ihmistä haistelemaan ja pyynnöstä tuli sitten takaisin. Yksi koiraohitus myös, mutta siitä ei edes puhuta, kun kohelsin  ja oltiin semmoine lähestyvä kaaos varmaan vastaantulijan näkökulmasta.
Kotonakin nuo koirat jaksoivat vielä riehua iltaruuan jälkeen, onkohan ne ylikunnossa?

Perjantaina töiden jälkeen hyppäsimme autoon ja hurautimme kyläilemään Lieksaan. Koirat kävivät illalla tunnin lenkillä vapaana pimeässä metsässä ja Upi tapasi toista kertoo isännän vanhemmat.
Yön koirat saivat koisata vieressä sängyssä mikä on meillä kyläilyyn liittyvä luksusjuttu, muuten kun sänkyyn ei asiaa ole. Upi kohtasi myös ihmeen nimeltä rappuset. Tajusin, että missäpä se olisi rappussia joutunut kulkemaan. Harjoitus teki kuitenkin mestarin ja sitten rappusia mentiin ylös-alas lopulta jo ihan huvikseen. Jännä miten sitä aina unohtuu tämmöiset pienet arjen asiat, kun niille ei ole tarvetta. Koira 6 kk näkee ekaa kertaa enemmän kuin 2 porrasta, kyllähän se varmaan vähän ihmetyttää.

Lauantai aamuna koirat osallistuivat isännän äidin kääretortun leipomiseen saaden maistella mm. kermavaahtoa vatkaimista (ennen sokerin lisäämistä). Tämäkin on vähän sellaista, että koiralle ei mitään anneta kokatessa tai syödessä, mutta kylässä vähän löysäilemme tästäkin. Upi sai hyvin muodostettua suhdetta näihin uusiin ihmisiin tässä samalla.
Tunnin metsälenkki tehtiin aamupäivästä.

Iltapäiväksi jätin sitten koirat ja isännän isännän vanhempien luokse ja suuntasin omien vanhempieni luokse. Isäntä oli ulkona puuhaillut ja hyvin Upikin oli vieraiden ihmisten kanssa viihtyny sisällä ja uni oli maistunut isännän isän vieressä sohvalla.
Ennen kotimatkaa kyläiltiin vielä veljeni perheessä, jossa Upi ja muut koirat saivan paljon rapsutuksia sekä Upi näki vähä pienempiäkin ihmisiä, kun veljenpojalla sattui kaverikin olemaan kylässä sopivasti.
Veljentyttöni Erika poseerasi Hilman ja Taunon kanssa.

Sunnuntaina sitten Upin näyttelytreenit päivällä. Hallissa ei mitään jännitystä, vaikka edelleen meteliä riitti. Käsittely ensin maassa miehen toimesta ja se oli vähän jännää. Upi otti kyllä itse kontaktia ihmiseen ja meni reippaasti luokse, mutta koskeminen oli vähän ällöä kuulemma. Pöydällä kaksi käsittelyä mies "tuomarin" ja nais "tuomarin" toimesta, nämä menivät hyvin. Muutamat treenit vielä ja vähän käsittelyharjoituksia niin eiköhän se Joensuu KV mene vallaan mallikkaasti.
Pari tuntia kotona ja sitten hallille agsaamaan. Otettiin Taunon kanssa olevinaan vähän kisavalmistavaa treeniä eli käytiin läpi kepit, kontaktit, keinu, pussi ja putkiin irtoaminen täsmäharjoituksina. Loppuun vielä sitten helppoa vauhtipätkää, jossa Tauno sai revitellä kunnolla. Keinu on hidas ja kepit epävarmat, sille nyt vaan ei voi mitään. Muuten treenit menivät hyvin ja Taunolla oli vauhtia sekä intoa.
Upi pääsi Taunon tauoilla tekemään pari kertaa putkea (suoraa ja mutkalla olevaa) sekä vähän tokoilemaan. Lyhyitä seuruu pätkiä, luoksetulo ja perusasentoon tulemista. Lopuksi sitten ihan vaan töllisteltiin muiden treenejä ja muita koiria.
Treenin jälkeen lenkkeiltiin nelisen kilometria Upi vapaana ja Tauno fleksissä. Hilma teki lenkkeilyn lomassa myös reippaan taakanvetotreenin lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Käytiin siis aina autolla vaihtamassa vermettä neidille.

 Aktiivinen ja mukava loppuviikko. Huomenna startataan arkeen, mutta onneksi lyhyt työviikko edessä pääsiäisen takia. Koirakävelylle osallistumista, agilitykisoja ja tietysti lenkkeilyä ohjelmassa sitten pääsiäislomalla.