Kuopio KV, sen spekulaatiot ja viikonloppua

Lauantai aamuna Hilma ja Tauno jäivät puolentunnin hihanelenkin jälkeen kotikoiriksi ja suuntasimme Upin kanssa Kuopioon ekaan viralliseen näyttelyyn.

Ja noh, eihän se sitte mennyt ihan putkeen.

Kehä alkoi 5 min etuajassa ja meinasin myöhästyä, mutta se nyt ei sinällään aiheuttanut seuraavia ongelmia. Upi oli näyttelyalueella itsevarman ja rennon oloinen, mutta toisille koirille rähähtelyä esiintyi jonkinverran. Rähjäystä tapahtui niissä tilanteissa kun vieras koira otti kontaktin Upiin/tuli kohti eli mistään randomina tapahtuvasta rätinästä ei ollut kyse ja käskyllä Upi lopetti hölmöilyn joka kerta. Kehään mennessä Upi oli myös vähän äksy takana tulevalle kääkälle, vaikka tämmöistäkään ei ole ennen ollut havattavissa koiratapahtumissa. Yleisesti ottaen käytös oli hyvin erilaista kuin yleensä koiratapahtumissa tai esim. Joensuun näyttelyssä.

Kehässä tietysti ensin käveltiin kierros ja Upi oli toisena vuorossa pöydällä. Upi liikkui mielestäni vallan kivasti.

Nostin Upin pöydälle hyvissäajoin odottelemaan arvosteluvuoroa. Pöytä on Upille tuttu juttu, joten sinällään itse pöydällä ei ollut ongelmaa. Ainut erikoisuus oli se, että pöydälle oli laitettu jokin kangas mikä liukui kokoajan pois koiran tassujen alta, kummaa.

Sitten alkoivatkin ongelmat. Tuomari lähestyi ja Upi otti kontaktin tuomariin, tämän sallin. Upi nuuski tuomarin kättä, jonka tämä ojensi jäykästi haisteltavaksi. Tuomari oli hyvin vähäeleinen ja täysin hiljaa lierihattunsa ja isojen silmälasiensa kanssa. Upi haisteli tuomarin kättä aikansa ja sitten se MURISI. Mie menin aivan puihin, mutta tajusin kuitenkin pitää koiraa ja yritin rauhoitella sitä, koska murina tuli mielestäni epäluuloisuudesta tuomaria kohtaan eikä halusta kovistella. Tuomari kysyi antaako katsoa hampaat ja vastasin, että kyllä antaa. Niin antoikin, oikeastaan vielä ihan hyvin.

Hampaiden katsomisen jälkeen tuomari yritti  kopeloida koiraa ja sitten se tapahtui, Upi tosiaan koetti purra tuomaria. Tajusin mä siinä kaiken kauhun ohessa antaa vähän palautetta koirallekkin, mutta tietysti kehässä tämä jäi aika laimeaksi. Puremisyrityksen jälkeen tuomari käski meidät vihaisesti pois pöydältä ja se oli sitten siinä. Äärimmäisen tärkeää olisi ollut viedä tilanne loppuun eli saada käsittely onnistumaan, mutta kun tuomari ei ole mikään koirankoulutus apulainen niin tokihan asia piti vaan sitten jättää siihen. Olin todella todella järkyttynyt tapahtuneesta, koska vaikka osasin olettaa, että Upi saattaa väistää tämmöinen ei käynyt mielessäkään.

Minusta Upi pelkäsi tuomaria ja purki epävarmuutensa murinalla. Hampaiden katsominen oli sitten ehkä liikaa yhdistettynä tähän ja sen jälkeen tuli sitten tuo puremisyritys. Olen kuullut usealta suunnalta, että kyseistä tuomaria pelkäsi moni kokenutkin koira ja että kyseinen tuomari on epävarma käsittelemään koiria (ja minustakin näin oli). Sitä tosi asiaa nämä spekulaatiot eivät tietenkään poista eivätkä kumoa, että KOIRA EI SAISI KOSKAAN KÄYTTÄYTYÄ NOIN olipa se sitten aikuinen tai juniori tai mitä tahansa ja olipa käsittelijä miten pelottavan näköinen tai outo tahansa.

Pöydän jälkeen Upi poseerasi maassa vallan kauniisti ja tuomari sai jopa kirjattua jotain positiivistakin arvosteluun.

Upin tuloksena siis ensimmäisestä virallisesta näyttelystä JUN EVA ja arvostelu kuulosti tältä.
Tuomari; Lehtinen Hans

"Sopivan kokoinen, lyhyt tiivis uros. Hyvin kaunis pää, kaunis kaula. Hyvä ylälinja. Luusto saisi olla voimakkaampi ja käpälät tiiviimmät. Luonteen takia ei voida palkita, yrittää purra"

Kovasti tämä asia on minua mietityttänyt ja tein päätöksen, että sunnuntaina emme ota osaa näyttelyyn, koska riskinä olisi että Upi pääsisi toistamaan käytöksen. Välttämättähän mitään ongelmaa ei sunnuntaina olisi ollut ja silloin heti vaan tulta päin meneminen olisi ollut vallan hyväkin asia, mutta sitten taas JOS sama käytös olisi toistunut olisi Upi jo toista kertaa päässyt murinalla pois ahdistavasta tilanteesta ja ongelman korjaaminen olisi ollut taas yhtä pykälää vaikeampaa. Uskon vakaasti siihen, että koiran käyösmallit vahvistuvat todella nopeasti, kun se pääsee niitä toistamaan eli tässä en ollut valmis ottamaan riskiä. Nyt tehdään käsittelyitä vaan päivittäin mahdollisimman paljon (tai no aina kun saan jonkun vaan käsittelemään) ja toivotaan, että tässä nyt vaan oli kyseessä monen huonon asian summa eikä pikkumies ota moista käytöstä tavaksi ja ylipäätänsä iän, kokemuksen ja koulutuksen myötä lopettaisi tuon turhan itsensä puolustamisen. Lähtökohtaisesti Upi ei mielestäni ole arka eikä missään tapauksessa myöskään agressiivinen, mutta jotain pientä on vinksallaan tässä kohtaa. 

Kaikkea sitä näiden kanssa vastaan tuleekin. Nyt pitää tarkkaan miettiä miten Upin kanssa edetään koulutuksellisesti, koska en missään tapauksessa halua, että koira on noin epävarma itsestään läpi elämän. Aikuisuus tuo varmasti paljon apua, mutta kehitystä on varmasti syytä tukea myös muilla tavoilla.

Muilta osin lauantaina vaan hihnalenkkeilyä ja takapihahengailua. 

Sunnuntai oli taas mitäpäs muutakaan kuin äärettömän helteinen. Ystäväni käsitteli Upin ja pientä jäykmistymistä oli havaittavissa, vaikka homma tehtiin kotona. Ei kuitenkaan murinaa tai puremisyritystä. 

Illan viilennyttyä käytiin vielä sitten lenkkeilemässä reilun tunnin verran metsässä.