Pomminvarmat buudelit, keskiviikon agilitytreenit ja yleistä höpöhöpöä.

Uudenvuoden aaton pommitukset otettiin meillä vastaan rauhallisesti.
Vähän piti kovemmille pamahduksille koirien haukahdella silloin heti pommituksen alettua, mutta pelottanut ei kumpaakaan tippaakaan ja haukkuminenkin rauhoittui alun jälkeen. Ruoka maistui rakettien räiskiessä molemmille hyvin ja uni sitten sen päälle.

 
 Isäntä käytti koirat myös iltalenkillä hihnoissa, vaikka rakettien ammunta oli vielä menossa. Tauno oli jopa nenän nostanut maasta, kun lähellä oli raketti ammutti. Ihanan lunkkeja koiria.

Kastoroidun Rolle pojan (jonka kanssa kävimme päivällä lenkillä) treffaaminen aiheutti Taunolle levottomuutta ja ulvontaa sen jälkeen, kun saavuimme kotiin ( siis jo kauan ennen pommeja). Ilmeisesti se kastoroidun pojan haju on sen verta hyvä, että Taunon hormoonit alkoivat hyristä, käytös oli hyvin samanlaista, kun silloin naapuritalon tyttökoiran juoksujen aikaan. Noh, rauhallisesti kuitenkin meni uusivuosi sen yleisimmän ongelman eli rakettien osalta. Hilma on myös perin outo koira, koska vaikka hermorakenne on ihan metikössä, raketit eivät sitä pelota ollenkaan. Voi kun joku kehittäis semmosen Hilma-ihminen-Hilma selityskirjan =)

Vuoden ensimmäisenä päivänä ei tehty mitään sen kummempaa, kuin kaksi 45 minuutin hihnalenkkiä. Hiihtämässä oli tarkoitus käydä, mutta keli oli sen verta kostea, että enimmät hiihtohalut sulivat lumen mukana pois (on meillä siis vielä lunta, mutta erittäin märkää sellaista).

Riku-pappa lomailee Liekassa edelleen ja tuleekin aiemmasta tiedosta poiketen kotiin vasta perjantaina. Kuulumisia on vaihdettu jokapäivä ja Riku on valtavan onnellinen ainoana koirana siellä. Ei nyt sillä, että se kotonakaan onneton olisi, mutta on se kuitenkin suurimman osan elämästään viettänyt ainokaisena niin ymmärtäähän tuon. Tauno ja Hilma taas......no ei kummallakaan tulisi ainoana elosta mitään.

Keskiviikko iltana koetti tietysti agilitytreenien aika, päästiin tavallisuudesta poiketen treenaamaan jo klo 18-19 normaalin 20-21 sijaan. Valitettasti koutsi ei päässyt mukaan treenimään. Sain sitten treeniseuraa tuuraajan Minni-dalmatialaisesta omistajineen. Minni kävi ihan ekaa kertaa agilityesteisiin tutustumassa ja hienosti meni kolmen aidan suora ja putki, mikään ei jännittänyt.

Taunon kanssa treeni meni myös hienosti. Raapustelin meille tollaisen yksinkertaisen harjoituksen, harjoituksen pohjana oli myös se, että saadaan samasta "radasta" myös Minnille harjoitukset (suorat putket, aitasuora).

Ilman koutsia katsoin parhaaksi jättää enimmät tekniikkajutut väliin ja otettiin vain vauhtia, hyppytekniikkaa ja irtoamista Taukille. Sekä tietysti erittäin tärkeää häirötreeniä, Taunon toisen session aikana Minni oli seuraamassa touhua hallissa. Viimeinen este oli tuo numeroimaton putki.
Kuutos putkelta seiska aidalle irtoaminen oli Taunolle vaikeaa, koska en mitenkään ehdi juosta Taunon tahtia tota putken viertä eli Tauno sukelsi aina putkesta jo ennen minua. Namialustan kanssa hiottiin tuota kohtaa ja hyvin se sitten lopuksi saatiin menemään. Oikein tyytyväinen olin tähän yksinkertaiseen treeniin sekä Taunon käytökseen vieraamman häiriökoiran ollessa läsnä hallissa.

Treenin jälkeen tehtiin vielä "jäähdyttelylenkki" ja otettiin treenikaverin takakontista koirille mukaan hevosen kylkiluita pakastettaviksi.

Iltapala koirille maistuin sitten vallan mainiosta, murustakaan ei sian rintarustoista jäänyt jäljelle.

Blogin puolella sen verran muutoksia, että barffiruokapäiväkirjaa en aio enää jatkossa pitää (tai raakaruokailupäiväkirjaa, jos termeistä tarkkoja ollaan). Päiväkirja oli enemmän itselle väline tarkkailla koirine ruokia, mutta uskoisin tämän meidän raakaruokailun jo menevän omalla painoillaan ilman kirjauksia. Raakaruokailua varmasti sivutaan kuitenkin postauksissa jatkossakin useasti =)