Maanantaina aloitettiin viikko taas aktiivisesti. Töiden jälkeen suunnistin Taunon kanssa hiihtolenkille. Tehtiin tähän saakka talven pisin hiihtolenkki ja olin erittäin tyytyväinen Taunon suoritukseen. Matka jäi vieläkin ehkä noin 1,5 kilometriin.....tai maksimissaan kahteen (olen tosi huono arvioimaan näitä matkoja). Vauhti pidettiin myös kohtuullisen rauhallisena, mutta Tauno siis juoksi koko matkan reipasta vauhtia kuitenkin. Pieni lepotauko pidettiin kääntymispaikalla sekä pysähdyttiin pari kertaa, muunmuassa viereisellä pyörätiellä potkuroimassa ollut hysky oli sen verta kiinnostunut Taunosta, että Tauno ei voinut vastustaa kiusausta ja oli sitten kiinnostunut takaisin. Lenkin kokonaisarvosana kuitenkin 9, turhat pysähtymiset vielä pois niin voila, ensitalvena emäntä joutuu suksikaupoille ja kunnon lenkkejä ruvetaan sitten suksimaan. Sitä dilemmaa en ole vielä ratkaissut, että mitenkäs sitten jatkossa pidemmillä lenkeillä tehdään niiden isompien alamäkien kanssa? En oikein uskalla laskea kurauttaa isoa mäkeä Taunon ollessa minuun kiinni kytkettynä jos a)itse kaadun tai b) koira päättääkin pysähtyä syystä tai toisesta kesken mäen. Laitanko mä ton reppuun mäkien ajaksi, ladulla oikein viitsisi irtikään päästään, kun ihmiset tykkää sit huonoa?
Hiihtolenkin jälkeen käytiin Hilmakin mukaan ja käpyteltiin vielä semmoinen 45 minuutin hihnalenkki. Pappakoira vietti lepopäivää.
Tiistaina sitten otettiin ohjelmistoon uusi laji, kaupunkikävely. Taunon pentuaikaan toki kaupungilla käytiin muutamaan otteeseen, mutta harvoin sinne tulee lenkkimielessä lähdettyä. Ensimmäiselle lenkille pääsi mukaan vain Tauno, Hilma ja Riku painuivat isännän mukaan kelkkahommiin sekä lenkille. Siinan, Dermin ja Armaan kanssa siis treffattiin ja lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Keskustassa käpyteltiin kävelykadun läpi ja siitä sitten vilkkaasti liikennöityä pyörätietä taas keskustasta pois. Koiria tuli vastaan todella paljon ja tietysti myös ihmisiä, linja-autoja, rämiseviä polkupyöriä ja vaikka sun mitä. Hykertelin tyytyväisyydestä, koska Taunon käytös oli priimaa. Pikkuisen se alle metrin päästä ohi sujahtelevia busseja kavahti, mutta lienee ihan normaalia eli tottumattomuutta. Koiraohitukset sujuivat mallikkaasti ja Tauno käveli nätisti omassa reunasssaan eikä sykkyillyt mihinkään suuntaan. Tämmöiset kävelyt otetaan ehdottomasti tavaksi. Aikaa lenkissä meni yhteensä noin 2,5 tuntia, mutta tunnustettakoon, että tästä noin 30 minuuttia turistiin Siinan kanssa risteyksessä, josta sitten eri suuntiin lähdettiin.
Tauno on mahtimies, ei sille voi mitään. Päivittelinkin tuonne facebookkiini, että kaikki seuraavat kääkkäni saisivat olla kopioita Taunosta =)
Keskiviikkona sitten pääsin pikkuisen aikaisemmin töistä ja aurinkokin paistoi, joten äkkiä piti pihalle rynnätä kameran kanssa koiria kuvaamaan.
Sain Taunosta pari kohtuullista poseerauskuvaakin, korostan sanaa kohtuullista.
Illasta suunnattiin sitten vielä Taunon kanssa treenaamaan agilityä. Koutsi oli lähettänyt minulle ratapiirroksen jo etukäteen multimedia viestinä ja yritin tunnollisena oppilaana jo kotosalla miettiä miten se Taunon kanssa suoritettaisiin.
Rata näytti siis tältä;
Radalla huolestuin ekana tuossa kolmosesteelle eli putkelle viennissä, jossa siis kuljettiin tuon toisen putken suun ohi, mutta Tauno sujahti oikeaan putkeen jokaisella kerralla.
Ensimmäisellä kierroksella Tauno hyppäsi puomin alastulokontaktin yli ja laitoin sinne alustan, kuitenkin Tauno pääsi kerran karkaamaan aidalta sitten sinne alustalle ennen aikojaan, toisenkin kerran yritti, mutta sain karjuttua kiellon. Tästä kuitenkin Tauno sitten vetäisi palkokasvin nenäonteloon, että häntä noin kielletään. Tauno ei siis mene lukkoon eikä pelästy minun komentamista, mutta fiilis sitten laskee.
Esteellä kahdeksan tapahtuva käden vaihto, eli agilitytermeissä persjättö oli minulle yllättäen aika haastava, mutta kankeasti saatiin sekin kuitenkin pariin otteeseen onnistumaan. Mä kehityn ihan selvästi =) Kontaktia korjailtiin muutamaan otteeseen ja hidastuskäskyn muisteassani sain Taunon ottamaan kontaktit myös ilman alustaa. En sitten tiedä, pitäisikö se kuitenkin opettaa pysähtymään, mutta toisaalta jos hidastuskäskyn vaan muistan niin sekin toimii.
Videota Taunon menosta ja emännän surkeasta suorituksesta. KLIK!
Videon kuvaus ja muokkaus; Siina J
Yksittäisenä esteenä treenattiin keppejä, Tauno alkaa jo löytää hyvän rytmin hommaan, mutta toki vielä treenattavaa noissa riittää ja paljon.
Kokonaisuudessaan onnistunut treeni, ei pidä valittaa. Vikaa on enemmän ohjaajassa kuin koirassa. Mä en vaan malttais odottaa et päästään kisaamaan =)
Torstaina piti viettää lepopäivä, kevyellä hihnalenkillä aamu & iltalenkkien lisäksi ja pienellä takapihatreenillä Taunolle oli tarkoitus pärjäillä.
Takapihalla Tauno treenasikin takaakiertoa sekä keppejä, mutta isännän aloittaessa siivouksen imurointivaiheen minä päätin lähteä kokeilemaan canicrossaussta Hilman & Taunon kanssa. Taunohan on vetohommia nyt aktiivisesti opetellut suksien kanssa ja Hilma taas pelkäsi suksia liikaa. Kevät kuitenkin lähestyy ja canicrossailua olisi sitten lumien sulettua tarkoitus alkaa harrastella enemmänkin.
Ensin touhu oli Hilman kanssa epätoivoista, neiti ei vaan lähtenyt juoksemaan ja harasi vastaan. Pikkuhiljaa Hilma kuitenkin tajusi, että ei sillä emännällä niitä pelottavia suksia olekkaan jalassa vaikka se karjuu et eteen eteen......ja sitte mentiin. Näytti kuin Hilman pään päälle olisi syttynyt lamppu, tämähän on kivaa. Tauno ja Hlma juoksivat siis joustovyössä vetäen rintarinnan pitkän matkaa, minun keuhkot huusivat hoosiannaa, mutta en malttanut lopettaa ku oli niin kivaa.
Huomenna perjantaina emäntä lomailee, eli koirilla on tiedossa mukava ja aktiivinen päivä. Myös lemmikkiruoka Tessussa olisi tarkoitus pyörähtää ruokaostoksilla.
Joensuuhun aukeaa pian ihan oikea barffiruokakauppa, Sohvin valinta. Odotamme tätä innolla, koska sieltä saa tuotteita, joita ei ole vielä ennen ollut näillä leveysastella saatavilla, kuten Murren Murkinan alkuvoima sarjaa. Ihanaa.
Loppuun vielä muistutus. Käykää äänestämässä meidän Riku pappaa, äänestämään pääsee TÄSTÄ.
Riku on saanut hurjasti tykkäyksiä eli ääniä, viimetiedon mukaan 277 tykkäystä on blakkarissa.
Tiedä vaikka oikeasti jopa pärjättäis kerrankin jossain, olisi se vaan hienoa. Pappa ansaitsisi kyllä hetkensä parrasvaloissa, on se niin uskollinen ystävä ollut minulle =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti