16.3.2012

Harrastamista

Tutustuin Agilityyn lajina vuonna 2002, kun aloitettiin alkeiskurssi Lieksassa Rikun kanssa.
Tykästyin lajiin heti ja niin tykästyi Rikukin. Harrastin Agilityä aktiivisesti vuoteen 2005 asti, mutta sitten laji jäi uudella opiskelupaikkakunnallani.
Urho kääpiöpinserini harrasti myös agilityä ja molempien kanssa kävin muutamissa kisoissakin. Kuitenkaan varsinaista menestystä emme saavuttaneet, koska olin kertakaikkisen huono ohjaaja ja olisin tarvinnut erittäin intensiivistä ohjaustekniikka opastusta.
Lajin pariin olemme nyt kuitenkin palanneet siinämäärin, että Riku saa suoritella esteitä omaksi ilokseen ja Hilman kanssa aloitettiin treenaaminen myös. Hilma lähinnä tutustunut esteisiin ja tehnyt "jumppasarjaa" yms pientä. Riku ei hypi paljoa polvivian takia, joitakin hyppykuviakin kuitenkin olen napannut sen mukaan, miten vaivattomalta hyppääminen on milloinkin näyttänyt.












Aloitan keväällä vetämään kahta agilityryhmää Pyhäselän koiraharrastajien riveissä ja näin saan mahdollisuuden sitten treenata omiakin koiriani. Joskus olisi vielä tarkoitus saada itselleen kisakoira ja kokeilla uudestaan lajin parissa kilpailemista. Hilman kanssa jatketaan treenailuja siinä määrin, miten sen kroppa tykkää. Hilma on jäykkä selästään/takapäästään ilmeisesti lihaksista johtuen. Back on Track käytössä ja fysioterapiassa käydään sillointällöin.

Koirien aktivoimiseksi tehdään metsälenkeillä hakuharjoituksia ja olen ajatellut, että Hilman kanssa mentäis oikeaan hakuryhmäänkin jossain vaiheessa. Selkeästi koira tykkään etsimisestä ja tajusi homman nimen tosi nopeasti. Rikukin aina laitetaan etsimään, mutta se ei valitettavasti enää oikein ole terässään ja on aina vähän pihalla eli sitä joutuu aina pikkasen sitten auttamaan esim. äänen avulla. Kuitenkaan emme Rikultakaan tätä hommaa ole pois jättäneet, koska vanhoille aivoille tekee hyvää joutua toimintaan. Toki täytyy iäkkään koiran kanssa varmistaa, ettei se pääse sitten hätääntymään. Onneksi Riku on niin lunkki jätkä, ettei sellaista ihan helpolla tapahdu.

Tokoilua Rikun kanssa harrastettiin vaihtelevasti aktiivisen agilityn harrastamisen aikoihin. Riku osaa perusjutut, mutta on aika sähelö sitten suorituksien aikana. Emme ole koskaan treenanneet tokoa missään virallisessa ryhmässä, viimesyksynä tosin käytiin muutamissa rally-toko treeneissä molempien koirien kanssa.
Jatkossa on tarkoitus pitää agility ohjelmassa kaikilla koirilla sen mukaan, miten kukakin pystyy tekemään. Arkitottikseen lähdetään varmaan Hilman kanssa huvikseen nyt keväällä, kun Pykyllä sellainen alkaa.
Toki normaalissa arjessa otetaan myös harjoituksia vaihtelevissa määrin, kuten seuraamista, paikallaan oloja jne. tylsää ja tavallista.
Hilmaa on myös näyttelyissä käytetty jonkinverran ja sitä varten tietysti treenattu myös sen puolen "temput". Hilman näyttelyura on nyt kuitenkin ohi, jotenka sitä puolta ei nyt sitten enää pidetä mukana arjen harjoitteissa Hilman osalta.
Ulpun kanssa on tarkoitus aloittaa agilityn treenaaminen, kuhan ensin vähän kasvetaan. Jospa Ulpusta sitten kasvaisi minulle se kisakoirakin. Näyttelyihin myös Ulpun kanssa lähdetään, jos vai pitäisikö sitä nyt itsevarmasti sanoa, että kun neidistä potentiaalia sille saralle sitten löytyy.

Tässä vielä kuva minusta ja Rikusta rally-tokoilemassa viime keväältä. Kiitos Tuijalle kuvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti