Isäntä on keskittynyt 27-vuotta kestäneessä elämässään enemmän eritavalla äänteleviin harrastuksiin eli moottorikelkkailuun ja moottoripyöräilyyn. Näin nyt kuitenkin kävi, arjessa ovat toki läsnä entiset harrastukset ja myös tämä uusi haukkuva harrastus, koirat. Kolmen koiran laumaa kotonaan pitävän miehen on tunnettava koiria kohtaan jotain muutakin, kuin se, että kyllähän näitä sietää.
Jos neljä vuotta sitten joku olisi isännälle väittänyt, että tulee aika, joilloin sinä lenkkeilet päivittäin, keräät koirakikkareita takapihalta ja omistat lemmikkieläinliikeen kanta-asiakaskortin......ei hän varmasti olisi uskonut.
Isäntä ei koirien kanssa kamalasti ole aikaisemmassa elämässään ollut tekemisissä, varsinkaan tämmöisten kovapäisten pikkubuudeleiden. Rikuhan tuli suhteemme alussa kaupanpäälle ja hyväksyi isännän muitta mutkitta. Hilma onkin sitten jo yhteinen hankinta ja aivan yhtäpaljon isännän koira kuin minunkin koira.
Koiraanhan toki muodustuu aivan erilainen suhde silloin, kun sen kasvua seuraa pienestä lähtien ja sen elämään osallistuu. Hilma on siis isännälle sitä mitä Riku on minulle eli se elämän ensimmäinen ja tärkein koira. Eikä siitä ole epäilystäkään, että kyse on aidosta rakkaudesta ihmisen ja eläimen välillä (vaikka eihän miehet tuommoisia myönnä).
Mahdollisiin kasvatussuunnitelmiin isäntä suhtautuu avoimin mielen ja uskaltaisin väittää, että vierekkäin siellä pentulaatikon reunalla sitten lässytettäisiin.
Hilma teki isäntään vaikutuksen heti pentuna, osallistuessaan isänän suuren silmäterän eli moottoripyörän kiillotus hommiin suurella innolla ja aktiivisuudella.
Kolilla retkellä syksyllä 2010
Pitää kyllä kehaista, että emännällä kävi todella hyvä tuuri, että tommonen isäntä löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti