Noh......tietä oli ajettu jollain maasturilla muutamia viikkoja sitten. Minulla ei ole maasturia, mutta pysäköitävä oli silti. Kuvassa autoni pohjapanssari, tai se mitä siitä enää oli pohjassa kiinni ja nyt ei sitten enää ole tuonkaan vertaa.
Parkkiin kuitenkin päästiin ja autossahan ei tarvitse tuota pohjapanssaria olla, joten nou hätä.
Emännän auton koiraosasto. Koirat jo tietää mitä se hirvee parkkiin jyryyminen meinaa, no metsälenkkiä tietenkin.
Hajuja metsässä oli ihan hirrrrrveesti ja Hilma sinkoili minne sattuu, korvatkin tuntuivat katoavan vallan kokonaan. Hanki kantoi Hilmaa täydellisesti, joten mikään ei ollut rajana. Tässä tapauksessa on onni, että Hilma on vähän nössö, kauaksi meistä se ei nimittäin uskalla lähteä.
Hilma jäljestää, jos yhtään noita jälkiä isännän kanssa osattiin tulkita, olisi saaliina ollut ilves.
Malttoi Hilma noutaa keppiäkin, kerran =)
Hakkuuaukealle oli jätetty pystyyn yksi mänty, joka oli jo osittain alkanut kelottumaan. Siitä tulee viel hieno.
Riku löysi arvoisensa kepin, valitettavasti sen kantaminen näytti kovin vaivalloiselta. Silti pappa sitkeästi aarrettaan kanteli pitkän matkaa, lopulta se huijattiin makupaloilla unohtamaan tuo mötikkä.
Taidetaan huomennakin mennä samoja reittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti