Perjantaina tehtiin vaan hihnalenkit, aamulla 30 minuuttia, päivällä 30 minuuttia ja illalla vielä 20 minuuttia. Joskus tulee aina hirveän huono omatunto, jos mennään vaan tämmösillä lenkeillä päivä......mutta tuleehan tuossa jo yl tunti ulkoilua laiskottelupäivänäkin takapihailun lisäksi. Moni koira ei valitettavasti koskaan ulkoile tuon enempää eli ehkä mun omatunnon ääni oli turha.
Lauantaina vietettiin myöskin kotipäivää hihnakäpyttelyn ja takapihatouhujen voimalla. Iltapäivällä leikittiin hyvä tovi takapihalla.
Isännän saapuessa illalla kotiin käytiin taas tekemässä pimeä metsälenkki, että koirat pääsivät kunnolla juoksemaan. Jännä, että tuossa pimeällä metsään lenkille menossa on ollut jonkinmoinen kynnys, mutta nytpä ei enää olla pimeän vankeja näinäkään talvikuukausina.
Päivällä Hilma irvisteli kilpaa vinkupallonsa kanssa.
Tauno hoiti tärkeitä pihanvartiointi tehtäviä.
Sunnuntaina meillä tuuli, kuten ilmeisesti monessa muussakin suomen kolkassa.
Aamulla Tauno lauloi tunnepitoista serenaadia, kun läheiseltä koirahoitolalta kuului pikkukoiran hätääntynyttä haukkua. Tauno alkoi kiertää pihamaata, vinkua ja selkeästi katseli aitaakin ekaa kertaa elämässään silläsilmällä, et pääsisköhän tuosta ylitse. Piti äkkiä kutsua nuormies sisällä. Sisällä tämä sisäisen sankarinsa löytänyt uros sitten istui sohvalle, tuijotti ikkunasta ulos ja ulvoi. Käytiin sitten tsekkaamassa tilanne uudestaan ja koska koiran huuto oli loppunut rauhoittui Taunokin. Kummallinen ötökkä, aidan vierestä lähteävä jänis tai kissakaan ei aiheuta moista reaktiota. Jäi ihan mietityttämään miksi se noin käyttäytyi? Normaalia koiranhaukkuahan tässä kuuluu paljonkin eikä se aiheuta minkäänlaista rektiota Taunossakaan, mikä siinä pikkukoiran rääkymisessä aiheutti moisen?
Päivä vietettiin ihan vaa rauhassa kotosalla ja kolmen maissa lähdin ajelemaan Joensuun Agilityurheilijoiden hallille vetämään agilityn alkeiskurssia, treenaamaan itse ja lenkkeilemään.
Tauno oli treeneissä todella todella pätevä ja vauhtia riitti. Treenaamisen vähentyminen on tehnyt herralle todella hyvää ja melkein jo arvelin, et käviskö tuota 1.12 kokeilemassa mölleissä et miten homma sujuu. Kepit meni hienosti, kepeille hakeminen meni hienosti, putkeen irtoamiset olivat aivan mahtavia ja eivät ne kontaktikkaan ihan perseellään ole, vaikka niissä on vielä työstöä eli alustan häivytystä paljon edessä. Toisaalta nuo kontaktit kannattais ehkä hioa kuntoon ennen minkäänlaisia startteja.
Mahtava fiilis jäi treeneistä kertakaikkiaan.
Treenin jälkeen läpyttelin vielä 5 km valaistun lenkin koirat pitkissä liinoissa kirmaten ja ennen treeniäkin ehdittiin ulkoilla kunnolla hallia ympäröivillä poluilla eli sai Hilmakin osansa päivän liikuntapaletista. Pikkusen siellä pimeässä metsän keskellä yksin tarpoessani mietiskelin, että mitenkäs sit jos katkeaa sähköt tän tuulen takia sieltä reitiltä. Onneksi muistin, et onhan mulla puhelimessa sentään taskulamppu ja täysikuukin valaisi aika hyvin.
Kuvaköyhää tämä tähän aikaan vuodesta bloggaaminen valitettavasti on, kun ei kartakaikkiaan tuota valoa riitä kuvaamiseen. Tänään oli päivällä tarkoitus koettaa ottaa Taunosta poseerauskuva, mutta semmonen tuulen tuivertama kääkkä ei ehkä olisi ollut kovinkaan komia.
Päivän pappa muistelo vielä tähän.
Tässä kuvassa papparainen Viekijärvellä koiratarhansa kopin katolla.
Vuosi luultavasti 2005 (kyllä, pappa harmaantui aikaisin).
Pappa tykkäsi hirveästi omasta koiratarhastaan ja isäni rakentamista kopista, maalla lomailun luksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti