Pappakoiran kanssa tein kahdenkeskisen fleksilenkin aamusta, koska toisena päivänä peräkkäin en ota sitä mukaan metsäretkille. Ei pidä liikaa rasittaa vanhusta, vaikka se kevätaurinkoa niin kovin rakastaankin.
Pakattiin reppuun ihan eväätkin mukaan.
Alueella oli muitakin retkeilemässä, mutta rauhassa saatiin kulkea ja koirat eivät karkailleen ihmisten luo, vaikka niitä näköpiirissä välistä olikin. Laavulla koirat toki joutuivat olemaan kytkettyinä, että muut saivat syödä makkaransa rauhassa tai ylipäätänsä syödä itse ne omat makkaransa.
Tauno löysi matkalta myös välipalaa. Pupu oli kohdannut tiensä pään ja jokin lintu varmaan oli kantanut palan pupua polulle. Pupun jalan palanen katosi Taunon kituseen karvoineen päivineen ja hyvää näytti olevan. Ekana nuorimies vähän näytti pohdiskelevan et tohtiiko tuota syödä, kun on karvat ja kaikki, mutta sitten ujous haihtui ja luut vaan rutisivat.
Takaisinpäin tullessa kuljettiin laavun ohi uudestaan ja Tauno meni kattelemaan, että eikös tässä nyt vielä oteta toinen kierros eväitä =)
Vaikka välistä tuntuu, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden on tää silti ollut tosi antoisa talvi. On opeteltu hiihtojutut (ainut et nyt kauden loppua kohti on Taunon fiiliskin vähän laskenut) ja saatu nauttia tosi paljon metsälenkeistä, kun kovia pakkasia on kuitenkin ollut verrattaen vähän.
Huomenna olisi tarkoitus pitää vähän lepopäivää koirille, mutta saas nähdä maltetaanko =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti