Agilityä, treeniuutisia ja hiihtoa

Keskiviikkona oltiin taas treenailemassa agilityä koirakoulu Napakan hallissa.
Taunoa vähän aktivointilelulla kuumensin ennen ekaa suoritusta ja sittenhän sitä suorastaan lennettiin.....eli liika on liikaa, mitään toivoa ei ollut, että tuossa vauhdissa ehtisi enää ohjata koiraa mihinkään suuntaan eli menee sille estelle, mikä seuraavana on edessä. Tässä tapauksessa esteet onneksi sattuivat olemaan kohtuu "loogisessa" järjestyksessä.

Kuva; Siina J

Jossain vaiheessa suorituksen lomassa Tauno jotenkin liukastui/lipesi puomin ylösmenolla ja sitten alkoi tulla puomilta kieltoja. Tauno ei enää ollenkaan suostunut nousemaan puomille, houkuteltiin ja houkuteltiin, lopulta sitten kokeiltiin pentujen puomilla (tai sillä ylösnousu kappaleella pöytää vasten laitettuna) ja sen meni läpi houkuteltuna. Sinällään paniikissa Tauno ei ollut, ei vaan halunnut nousta puomille. A-esteen Tauno meni ihan normaalisti eli pääteltiin ettei ongelma johdu kivusta, alustasta, korkealle menemisestä tai mistään vastaavasta. Tauno kohdisti negatiivisen ajattelunsa vain ja ainoastaan puomille nousuun. Asia piti jättää hautumaan, koska treeniaika loppui.

Kuva; Siina J

Ratapiirrosta minulla ei nyt ole, koska ei taas muisti pelittänyt niin hyvin, että olisin sen piirrellyt.
Kepit oli myös radalla ja niihin olen kyllä treenimäärän suhteutettuna äärimmäisen tyytyväinen.

Torstai oli koirille lepopäivä, koska minulla oli muita kiireitä ja kotikin piti siivota (isäntä Levillä). Pienillä hihnalenkeillä ja takapihalla siis mentiin. Tauno kohtasi (nolottaa tunnustaa) ekaa kertaa elämässään imurin, onneksi sentään ilman suurempia ongelmia. Olihan se jännittävä kapistus, mutta Tauno jätti kuitenkin imurin rauhaan ja sitten tutustuttiin laitteeseen yhdessä ja Tauno uskalsi reippasti imuria lähestyä. Hilman laitoin imuroinnin ajaksi boksiin ja Rikun häkkiin, koska nämä pirulaiset ovat molemmat vähän "imuriagreja" eli en tahtonut Taunon moista mallia näkevän ekalla tapaamisella Voltan kanssa.
Miten tämä nyt sitten on jäänyt totuttamatta....noh, meillä isäntä hoitaa aina imuroinnin ja minä sitten luutuamisen. Isännän imuroidessa me käydään aina lenkillä, koska arki-illassa tunteja on rajallisesti ja kaikki pitäisi kuitenkin ehtiä tekemään. Kertaakaan ennen vaan ei ole Taunon aikana tullut tilannetta, että olisin ollut koirien kanssa keskenään kotona siivouspäivänä, mutta tulipahan nyt testattua tämäkin. Ja tiedän tiedän, koira pitäisi totuttaa imuriin =) Parannan tapani ja tästä lähtien Tauno saa treffailla Voltaa useammin. Hilmalla imuriagrea provosoi ihan puhdas pelko, kait tuonkin kanssa pitäisi töitä tehdä, mutta toisaalta sen voi aina sulkea häkkiin/boksiin imuroinnin ajaksi ja näin säästää siltä panikoinnin vaiva. Hilman totuttaminen kun vaatii aikapaljon enemmän kuin Taunon.
Tässä näkee hyvin juuri sen, että jos jonkin asian totuttaminen tai opettaminen koiralle ei ole välttämätöntä sitä ei tule tehtyä. Tämä nyt on pikkujuttu sinällään,  mutta sitten taas isommissa koirankoulutusasioissa moinen lipsuminen voi aiheuttaa isojakin ongelmia. Tyyliin; " ei mulla oo ajokorttia, ei mun koiran tarvii osata matkustaa autossa" tai "asutaan omakotitalossa, ei haitta jos tää haukkuu". Elämäntilanteet muuttuvat ja sitäkautta se laiskuus opettaa jotain melkoisen arkipäiväistä asiaa koiralle voi kostautua. Varsinkin koira (kuten vaikka Hilma), joka ei ihan helpolla omaksu uusia asioita on tämmöisessä tilanteessa melkoinen murheenkryyni......ja sitten onkin jo soppa valmis, kun tätä lipsumista on sattunut useissa eri kohdissa.

Perjantain koittaessa oli taas sitten edessä hiihtolenkki. Tälläkertaa Siinalla oli myös sports tracker taskussa ja saatiin informaatiota, että tuo meidän metsähiihtolenkki on 5,5 kilometriä pitkä. On ne vaan terästä nää kääkät, kun hienosti sen jaksavat vetää. Kääntymispaikalla saivat toki irti sitten kirmailla jonkinaikaa. Melkoista lykkimistä toi meneminen on minulla ilman luistelu-uraa, mutta saapahan tuo jumissa oleva niska-hartiaseutu ainakin sitten sitä kaipaamaansa liikettä.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Treeniuutisia sen verran, että vaikka JOA:n jäsenyys saatiin niin melkein samantien se myös peruttiin, koska ei saatukaan meille sopivaa treenipaikkaa. Kouluttajavetoisissa ryhmissä ei ollut meille tilaa ja olisi päästy vain sellaiseen ryhmään, jossa koulutusta vain kaksi kertaa kuussa ja kaksi treenikertaa sitten ns. treeniryhmätreenejä. Jätettiin siis väliin, koska seurassa olo vaatii kuitenkin paljon aikaa sekä sitoutumista (talkoilu). En ole valmis maksamaan ja tekemään töitä treenipaikkani eteen, jos se ei kuitenkaan palvele minua ja meidän harrastamista kokonaisvaltaisesti.Agilityn treenailu siis jatkuu eri kouluttajien opeissa sekä oman Siina koutsin kanssa =)

Taunon ilmoitin Tokon alkeiskurssille Pyhäselän koiraharrastajien riveissä ja Hilman Peko-treenitkin varmaan kohta alkavat eli onhan tässä taas touhuja tulossa. Saas nähdä tuon tokon kanssa, että innostutaanko. Kovasti minä sen BH-kokeen tahtoisin suorittaa Taunon kanssa, mutta jää nähtäväksi onko minulla mielenkiintoa ja taitoa opetella koiran kanssa ne asiat niin hyvin. Kurssin käyminen silti ehdottoman perusteltua, koska tarvitsen myös itse opetusta toko-liikkeiden opetuksessa, vaikka ei koskaan asiaa pidemmälle vietäisikään. Osaampahan sitten seuraaville koirille nuokin asiat opettaa paremmin (seuraaminen, maahan meno, sivulle tulo jne).  Perusjututhan Tauno osaa, mutta alkeista on hyvä alkaa, että voidaan korjata niitä kohtia, joissa minun opetus on mennyt metikköön =)