Aamusta käytin Hilman ja Rikun fleksilenkillä ja isäntä "vahti" tällävälin Ricoa ja Taunoa sisällä. Hilma ja Riku jäivät sitten kotimiehiksi ja -naisiksi , kun me lähdetiin treeneihin. Ricollakaan ei treeneissä mitään sen kummempaa virkaa ollut, pääsi se toki mukaan alku ja loppukävelyille, mutta sen meille yksin jättäminen olisi vaatinut melkoisia järjestelyjä.
Treeni itsessään ei Taunon kanssa mennyt hirveän hyvin, vaikka virettä koiralla olikin väsymyksestä huolimatta. En tiedä miksi, mutta vähän kaikki meni mönkään (myös hallussa olleet jutut), kuten takaakierto. Okseri oli Taunolla radalla ekaa kertaa ja se ei tuottanut kummempia ongelmia. Ekalla kerralla Tauno osui rimaan, koska ilmeisesti se ei huolmannut hypätä riittävän korkealle.....mun moga, pitäisi olla eri käskyt noille erikoishypyille.
Muutenkaan en oikein saanut itsestäni irti hyvää ohjausta enkä koirasta hyvää etenemistä tai irtoamista. Osittain jännitin varmaan hallin toisella puolella treenaavia koiria, koska Taunolla on ollut karkailua toisten koirien luokse. Viime maanantaisissa aktivointitreeneissä Tauno ei kuitenkaan karannut kertaakaan eikä myöskään sunnuntaina eli ehkäpä ongelma alkaa olla voitettuna.
Ratapiirrosta en nyt jaksanut väkertää ja tottapuhuen, kun en ratapiirrosta tehnyt heti sunnuntaina treenin jälkeen on tässä seuraavana päivänä jo aika hankala muistaa, että mitenkäs se rata menikään. Mulla on varmaan dementia =)
Hyvät agilityuutiset ovat sitten ne, että meidän on hyväksytty Joensuun agilityurheilijoiden jäseniksi ja ilmeisesti huhtikuun alusta alkaen aletaan sitten Taunon kanssa treenata Pärnävaaralla viikottain kouluttajan ohjauksessa. Mahtavaa, vaikka vähän toki seuraan kuulumisen muut velvoitteet minua vähän hirvittää.
Treenin jälkeen ei tehty mitään kummia enää ennen Ricon kotiin lähtöä. Koirat saivat leikkiä toki takapihalla, mutta tunnelma oli aikalailla väsynyt koko porukalla.
Kerroin aiemmin, että olemme nyt kokeilemassa ruokintaa kerran vuorokaudessa ja kas, kaikki Taunon "ei kiinnosta syödä" -ongelmat ovat taaksejäänyttä elämää.
Yksinkertaisesti 12-tunnin ruokailuväleillä sille ei vielä ehtinyt tulla siihen malliin nälkä, että ruoka maistuisi kunnolla. Yleensä joka aterialla Tauno on jotain syönyt tähänkin asti, mutta esim. luiden kanssa on ollut sellaista haahuilua ja mielenkiinnottumuutta ruokaa kohtaan ja kuppiin on usein jäänyt ruokaa. Syömisen aloittaminen on myös ollut tehotonta, eli monesti Tauno aina kyttäili et muut saa syötyä ja siirtyi sitten vasta maistelemaan omaa ruokaansa. Nyt kaikki käyvät evään kimppuun täysillä ilman mitään ihmettelyitä.
Kenelläkään koiralla ei myöskään ole ollut mitään ongelmia, vaikka kerralla saatu ruokamäärä on tuplakokoinen entiseen verrattuna. Hilma on myös heti alkanut hoikistua, eli ilmeisesti puheet tehokkaamman ruuansulatuksen vaikutuksesta ovat totta. Yhden aterian kanssa on myös helpompi kontrolloida sitä, ettei tule annettua herkästi lihovalle koiralle liikaa ruokaa vuorokausitasolla.
Tänään maanantaina tehtiin vaan hihnalenkki, kun pakkanenkin paukkuu. Pappakoiralta jäi taas pidempi lenkki välistä ja isäntäkin sille jo tänään vakuutteli, että heti säiden lauhduttua se pääsee oikein pitkälle ja hitaalle fleksilenkille. Tokihan Rikukin ulkona käy, mutta vain lyhyillä keikoilla. Innokkaasti se olisi lenkille lähdössä, mutta siinä vaiheessa fiilis laskee, kun se huomaa et ai, siellä tarvii takkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti