Loppuviikko

Tässä tämmöinen tylsä vähäkuvainen paatos meidän loppuviikosta. Flunssan jälkimainingit veivät vielä viikosta voimia, joten kauheen aktiivisiksi en meitä voi kehua.

Keskiviikkona palasin työn ääreen vähän yskivänä ja muuten väsyneenä. Kolme lyhyempää lenkkiä koirille ja takapihailua, sen kummempaan aktiviteettiin en vielä taipunut ja isäntäkin meni sairastumaan uudestaan eli ei tuosta kennelpojastakaan ollut avuksi.

Torstaina sitten tokoiltiin illasta POKS Ry:n hallissa. Taunolle perusasentoon tuloa (edelleen kerta kerran jälkeen, huoh) ja seuraamista. Vetäjältä saatiin myös vinkit merkin opettamiseen, otetaan uutena liikkeenä harjoiteltavaan ohjelmistoon. Taunon kanssa homma vaikutti jopa ihan siltä, ettei olisi edes kauhean epätoivoista.

Upille hallissa seuraamista ja perusasentoa sekä seiso-istu-maahan vaihtelua. Lisäksi Upi vähän aiheesta poiketen seisoskeli pöydällä ja vieras ihminen kävi pojan käsittelemässä. Oikein reippaasti ja iloisesti pikkumies työskenteli sekä myös leikki hallissa kaninkarvalelulla. Joka viikko otetaan askel eteenpäin, mahtavaa.

Treenin jälkeen tehtiin lenkki Sannan ja Edyn kanssa. Upi sai kirmata vapaana, Hilma ja Tauno hihnoissa.

Taunolla on vähän ohituksissa (vain kapeat ohitukset pyöräteillä, ei muut) rähjääminen nostanut päätään, joten päätin nyt todenteolla puuttua hommaan. Hassuahan tuossa on, että Tauno ei rähjää missään muualla eli ei treeneissä (kentällä, maastossa, hallissa) eikä koiratapahtumissa, vain pyörätie ohituksissa.

Perjantaina isäntä edelleen sairauslomaili. Päivällä olivat koirien kanssa vähän haukanneet happea takapihalla ja leikkineet.

Hilma oli pääsääntöisesti päivystänyt päivän lempipaikallaan, eli mahdollisimman lähellä isäntää. Tuonne se parkkeerasi heti senkin jälkeen, kun kävi ovella toteamassa että jaaha, emäntä tuli töistä.

ltasella tehtiin pimeässä metsälenkki, reilu tunti saatiin aikaa kulumaan ja kaikilla oli niiiin muuukavaa. Metsätien päässä oleva soramonttu tarjoilu mukavan vaihtelevaa juoksumaastoa ja mikä parasta, ilman lunta. Soramontulta siis ajetaan soraa/hiekkaa jatkuvasti arkipäivisin, joten lunta siellä ei ollut ollenkaan.

Ennen saunaa otin vielä iltatreenit. Upille perusasentoa, käännöksiä paikallaan ja yhden askeleen eteenpäin ottamista. Lisäksi maahanmenoja sivulla. Kokeilin huvikseni myös ekaa kertaa jääviä liikkeitä tekniikalla et itse peruutan, annan käskyn, pydähdyn ja palkkaan koiran sen pysähtyessä oikeaan asentoon. Upi oli aivan mahtava, en malttaisi odottaa et päästään treenaamaan ulos ärsykkeeseen. Mulla jo siintää BH-koe mielessä, ai että tota pikkumiestä.

Hilma sai jumppatuokion tasapainotyynyn kanssa ja Tauno vähän kans tasapainotyynyn kanssa temppuilua sekä muutaman perusasentotreenin.

Lauantaina tein aamusta koirien kanssa lenkin ja sitten isäntä jäi koirien kanssa kotiin minun lähtiessä ei-koiramaisiin hommeleihin. Päivällä olivat takapihalla leikkineet ja Upi pääsi isännän kanssa kyläilemään isännän kaverin ja heidän koiriensa luokse. Kävelyllä olivat myös käyneet sitten vielä koko lauman voimin. Oli isäntä reippaana bloggaajan apulaisena ottanut kuviakin, mutta pahaksi onneksi muistikortti oli kameran sijaan ollut minun tietokoneen kortinlukijassa eli se niistä kuvista sitten.

Lauantaina kotiinpäin ajellessa mun auto alkoi kettuilla, ilmeisesti puolan vaihtoa kaipailee, huoh.

Sunnuntailta olin jo peko treenit peruuttanut, että ehdin viikonlopun aikanaa vähän rauhoittuakkin. Aamusta rauhassa kahvia ja telkkaria, Hilman puuron valmistamista uunissa ja sen sellaista.  Käytiin mukava vajaan tunnin hihnalenkki käpyttelemässä. Upi sai välillä juoksennella myös vapaana.

Aiemmin mainitsemaani Taunon pyörätieohitus rähinän hoitoon otimme käyttöön nahkaisen kuonopannan sekä monitoimihihnan. Saan ohitustilanteissa Taunoon paremman hallinnan ja annettua palautteen ei-toivotusta käytöksestä välittömästi. Hihna on kuonopannassa kiinni vain ohitustilanteissa (tässä kuvan vuoksi ) ja muuten Tauno kulkee pelkästään normaalissa pannassa kuonopannan vaan ollessa paikallaan ilman sen kummempaa virkaa. Tuntui, että tämä toimii aika hyvin. Mukaan toki otetaan myös onnistuneista suorituksista palkkaaminen ja kontaktin vaatiminen, mutta koin, että tässä tiukan puuttumisen vaiheessa tuo kuonopanta on minulle hyvä lisätyökalu.

Iltapäivällä saatiin vieraaksi Siina ja Armas. Armaan selkäkipuilun takia Upi ja Armas pidettiin erillään, mutta  tyytyväisenä vieras uinui koirahuoneessa. 

Takapihalla vähän koiria myös kuvailtiin, mutta yllätys yllätys, ainut kuvauksellinen kaveri oli taas Upi. Miten Tauno voikaan vihata tuota pöytää noin paljon, uskomatonta.

Kuvannut; Siina J

Auton tilanteesta johtuen jätettiin myös agilitytreenit väliin, pelkäsin, että se hyytyy tuonne moottoritielle eikä isäntäkään ole kotona, että tulisi minut sieltä sitten pelastamaan eli ilta vietettiin ihan vaan kotosalla ja minä keskityin ulkomuotoni kohentamiseen eli hiusten värjäilyyn.

Lauantaina ilmoitin Taunon ja Hilman luonnetestiin, joka järjestetään tuossa Pärnävaaralla 18.5.2014, tuskin maltan odottaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Upi debytoi ensimmäisessä näyttelyssään 17.5.2014 Joensuu KV:n pentuluokassa.