Metsässä meitä vastaan tuli myös Geisha kääkkä ihmisineen.
Sekä Hilman heijastinliivin turvallisuus tuli testattua. Hilma tarttui kiinni risukkoon liivistään ja sai riudottua itsensä irti. Tämähän on ainakin meillä ideanakin, että jos niistä johonkin kiinni tarttuvat niin saisivat itsensä myös omatoimisesti irti. Tämä siis tärkeää sitä ajatellen, että koira sattuisi karkaamaan ja sitten jäisi johonkin metsässä kiinni liivistään.
Pappa lönkytteli rauhallisesti mukana, kunnes lenkin lopussa se yllätettiin keikkumasta tuolta kannon päältä, mikä lie nenään tuoksunut.
Lauantai päivä oli niinikään aika rauhallinen ja myös kameraton päivä.
Päivällä käytiin pienellä hihnakäpyttelyllä ja kevään ensimmäisellä pyöräilyharjoituksella Hilman & Taunon kanssa.
Laitoin molemmille vetovaljaat. Hihnajoustoista tein jakarin sitten fleksin päähän. "Yhdistelmälle" tuli pituutta aikalailla, mutta nyt harjoituksissa ihan hyvä et menevät kohtuu etäällä pyörästä.
Alussa talutin pyörää ja koirat ravasivat sivulla. Hilmaa pyörä vähän jännitti, vaikka sitä on pyöräilytetty aiemminkin. Hiljaa hyvä tulee, koetin olla kärsivällinen ja sitten lopulta pääsin itse hyppäämään pyörän selkään ja koirat menivät edellä. Ensimmäiseksi kokeiluksi ihan onnistunut lenkki tehtiin, lyhyt tietysti ja hidas, mutta kuitenkin. Yksi polkupyörä ja lenkkeilijä myös ohitettiin eivätkä koirat sykkyilleet mihinkään, vaikka läheltä kurvattiin. Koiraohitukset tällä yhdistelmällä varmaan vaativat aikapaljon harjoitusta, mutta ompa meillä aikaa treenata.
Iltapäivällä käväisin myös Taunon toko-kurssin infotilaisuudessa. Infoa uudenuutukaista ei nyt muuten kauheasti tullut, mutta treeniajat sovittiin ja nytpä sitten tietää, että on kiireinen toukokuu tulossa treenien osalta, kun kaikki harrastukset pyörähtävät kerrasta käyntiin.
Ilalla lähdettiin vielä pienelle metsälenkille. Poutaa riitti koko päivän, mutta meidän metsälenkin aikaan toki alkoi sataa kaatamalla. Sitkeästi kuitenkin taaperrettiin eikä noita koiria sade näyttänyt haittaavan. Tauno on kokenut jonkun vapaudenhurma heräyksen ja se juoksee tuolla metsässä kuin hullu.....kovaa ja kauaksi, heijastinliivi vain vilisee puiden välissä. Otetaan nyt tässä luoksetulon vahvistamista sitten, vaikka kohtuu hyvin jätkä tulee etempääkin luokse tulee, mutta tuota pitkän välimatkan ottamista meihin ei taida saada korjattua?
Tämä kyseinen ongelma on minua vainonnut kaikkien kääkkien kanssa niiden ollessa nuoria. Urhohan aina hävisi heti hihnasta päästyään metsään ja tuli sitten joskus, Riku teki myös retkiään ja noh, Hilmakin on kyllä välistä ollut vähän holtiton, mutta huolehtii kyllä et ihmiset ei katoa eli on siinä suhteessa kyllä varovaisempi.
Sunnuntai sitten valkeni harmaana, mutta onneksi aurinko alkoi lopulta paistaa. Minä olin tarmoa tulvillaan hyvin nukutun yön jäljiltä. Aamu kuitenkin ihan vaan olla öllötettiin kotosalla, sitten pieni hihnakäpyttely koko laumalle ja koirille chillailua takapihalla.
Pappakoira ollut nyt kahtena päivänä mukana metsälenkillä eli sillä tänään täyslepo, eli pelkät aamu ja iltakäpyttelyt ohjelmassa.
Iltapäivällä otettiin sitten takapihatottikset, niihin pappakin osallistui, erittäin huonolla menestyksellä:
Ekana hommiin pääsi Tauno.
Otettiin seuraamista......
Maahanmenoa.....
Perusasentoa.....
Paikallaanmakuuta.
Sekä luoksetulo.
Paljonhan tuon kanssa on vielä työtä, ihan hirveästi suorastaan, mutta hyvällä alulla kuitenkin ollaan.
Pappa sitten, no eihän tuosta hommasta tullut yhtään mitään. Mitähän tolle koiralle on tapahtunut.....ennen se sentään jotenkin keskittyi. Nyt näytti siltä, ettei vanha-herra olisi koskaan kuullutkaan sanoja sivu tai seuraa.
Sitten tämä talouden toinen murheenkryyni Hilma, jonka kanssa olen koettanut sitkeästi ottaa vähän näitä toko-hommiakin, vaikka suoraan sanottuna tuon kanssa piipertäminen muistuttaa erehdyttävästi pään seinään hakkaamista.
Sentään yksi onnistunut perusasento, tosin koira näyttää siltä, että se olisi sivulla olon sijaan pissalla.
Paikallaanolo otettiin istuen.......ja sehän meni ihan hienosti.
...........Siihen asti kunnes aloin palata koiran luokse, silloin tapahtui tämmöinen muutos. Tyylikäs magnustiasento.
Ja sitten lähdetiin pyörälenkille siten, että isäntä lähti kirittäjäksi ja motivaatiota lisäämään menoon.
Hyvä päivä siis takana ja aamulla täytyisi suunnistaa kahden viikon lomailun jälkeen töihin. Mikä se semmonen on, työ?
Tiukka treenikausi sitten käynnistyykin huomenna Hilman ekoilla Peko treeneillä, jatkuu torstaina Taunon agilityllä, lauantaina Taunon toko-kurssilla ja sunnuntaina ACE:n agi-valmennuksella ja tuota rataa mennäänkin sitten toukokuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti