Floppi nimeltä Taunon eka möllistartti

Eilen töiden jälkeen (jossain itseluottamuksen puuskassa) päätin, et lähden sittenkin Taunon kanssa agilitymölleihin pentusarjaan.

Paikalle siis mentiin ja hitusen hiki otsalla kattelin penturadan rakentumista. Minä kun jostain olin saanut päähäni, että pentujen rata olisi muutenkin helpompi kuin vaan siltä osin, että rimat ovat 15 cm korkeudella. Radalla oli siis 12 estetta ja putkeenvienti "väärästä päästä". Jälkimmäistä Taunon kanssa ei ole harjoiteltu ollenkaan, se on siis tähän asti saanut imeytyä siihen lähimpänä tarjolla olevaan putken päähän. Aikuisten möllien hyppyrata oli siis sama rata, kuin tämä pentujen rata. Olin siis käsittänyt jotain pahasti väärin, mutta päätin silti kokeilla Taunon kanssa rataa, kun oltiin jo ilmoittauduttu ja olisihan homman voinut suorittaa useassa pätkässä jos niikseen.

Loogisestikkin paikalla oli myös paljon koiria. Kävimme Taunon kanssa kävelyllä ennen rataan tutustumista ja tuijottelimme toisia koirakavereita kaikessa rauhassa, Tauno ei osoittanut mitään erityistä kiinnostusta toisiin.
Tauno oli ensimmäinen radalle lähtijä, koska muita pentuja ei kisoissa ollut.
Rupesin laittamaan lähtöön Tauno paikalleen (lähtö oli hallin oven suulla) ja sitten se alkoi. Yhtäkkiä nämä toiset koirat olivan aivan ÄLYTTÖMÄN mielenkiintoisia. Istumaan ei olisi malttanut käydä ollenkaan saatika pysyä paikallaan. Laitoin kuitenkin Taunon  paikallaanoloon ja koetin lähteä suorittamaan, mutta herra lähti etsimään hetkeä aikaisemmin näkökentässä vilahtanutta koirakaveriaan. Taunojahdin jälkeen palattiin takaisin lähtöön ja laitoin koiran paikallaoloon. Päästiin lähtemään suorittamaan ja Taunokin syttyi hommaan. Tauno suoritti aita-aita-putki-aita-putki-aita sarjan ohjattuna ilman mitään ongelmia. Sitten tuli kohdalle tämä kirottu "väärästä päästä" putkeen vienti. Yritn ohjata koiraa, mutta sinne oikeaan päähänhän se sukelsi. Rupesin sitten et korjataan, mutta koiran putkesta tulon ja minun  seuraavan käskyn välille jäi liian paljon aikaa. Tauno ehti ajatella et mitäs mää nyt teksin ja bongasi radan vierellä yleiseön seassa olleet koirat.
Tauno moikkasi iloisesti, häntä heiluen ja takapuoli pyörien. Ihmiset hätistelivät Taunoa pois ja Taunosta tämäkin taisi vaan olla hauska leikki. Tauno oli liukas kuin pala saippuaa eli ei sitä siinä hallissa sitten kiinni saatu. Tauno juoksi ulos ja siellä sitten sain kutsutta sen luokse. Se häpeän määrä, voi hyvä tavaton. Mua niin nolotti ja suututti.

Syynähän Taunon toimintaan oli yksinkertaisesti se, että kun olemme treenanneet lajia vain yksityisesti emmekä missään ryhmässä eli Tauno ole tottunut yleisö koiriin.
Ensiviikolla siis alkaa häiriötreeniin ottaminen mukaan  myös agilityyn.
Asia on jännä sinällään että miksi ne toiset koirat eivät aiheuttaneet moista vouhotusta ulkona ja miksi tuo koira kuitenkin pystyy esim. arkitottiksessa keskittymään luoksetuloihin, paikallaanoloon jne. vaikka toisia koiria on ympärillä pilvin pimein. En tiedä olisi auttanut, että Tauno olisi ollut hallissa jo pidempään kattelemassa ympärilleen ennen starttia. Olin kisoissa yksin isännän iltavuoron takia.  Nyt otin sen suoraan autosta, koska Tauno lähti suorittamaan heti rataantutustumisen jälkeen. Hitsi, tääkin jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Kovasti myös harmittaa se, että jos Tauno ei olisi noita toisia koiria bongannut/ollut noin älyttömän kiinnostunut niistä se olisi luultavasti mennyt tuon 12 esteen radan ja saanut hyvällä tuurilla tuloksenkin. Olisin ehkä sen "väärästä päästä" putkeen menonkin osannut ohjata tarkemmin, jos olisin voinut keskittyä vain radan suorittamiseen eikä ois tarvinnu pelätä et milloin koira ottaa ritolat.

Sitä en tiedä miten pitkään tätä kokemusta nyt sitten paikataan, Taunollahan kisoissa oli aivan sikakivaa ja karkaaminen oli ihan mahtavaa eikä siitä edes saanut mitään rangaistusta. Eli karkailua varmaan luvassa myös jatkossa.

Tästä noustaan, mutta seuraavaan möllistarttiin voi vierähtää hetki aikaa. Toista kertaa en lähde enää itseäni munaamaan.