Hihnalenkkejä siis lähinnä tehtiin viikon aikana.
Maanantaina tehtiin Taunon ja Hilman kanssa pitkä hihnalenkki kolmestaan, pappakoira lepäsi kotona.
Tiistaina myös pidemällä hihnalenkillä olivat vain Tauno ja Hilma, pappakoira vietti aikaa kotona isännän kanssa ja pääsi pienelle hihnalenkille iltapäivällä. Tarkennuksena tähän, että meillä kuuluu joka arkipäivä ohjelmaan 15-30 minuuttia pitkät hihnalenkit aamulla ja illalla, sit nää päivälenkit aina vaihtelee ja välistä sen virkaa toimittaa takapiha tai esim. ennen treeniä tapahtuva ulkoilu/lämmittely. Viikonloppuna takapiha voi korvata kokonaan esim. ton aamulenkin.
Tiistaina käytiin Hilman ja Taunon kanssa myös jääkiekkokaukalossa juoksemassa lenkin lomassa sekä Taunon kanssa treenattiin seisomista ja paikallaanoloja myös. Hienosit poika istuu lumellekkin, vaikka se ei aina kääpiöpinserin kanssa ole niin yksinkertaista =)
Tälläviikolla koirat saivat myös matokuurit.
Taunon mielestä matolääkkeen kurkkuun tunkeminen oli aika ikävä toimenpide ja asiasta sitten neuvoteltiin aika kiivaaseen sävyyn. Ilmeisesti minun pointti meni perille, koska seuraavien päivien lääkeannokset saatiin annettua herralle ilman ongelmia. Hampaiden katsomista kans treenatitin sitten vähän tehotreeninä, kun tarkka on ilmeisesti tuosta suustaan. Pitäisi saada vieraita ihmisiä nyt noita hampaita vilkuilemaan, ettei sitten käy näyttelyssä hassusti. Minun ja isännän antaa hampaansa katsoa kauniisti.
Keskiviikkona oli ne agilitytreenit ja torstaina koko lauma pääsi pitkälle hihnalenkille.
Perjantaina töiden jälkeen lähdin kävelemään Himan ja Taunon kanssa Hasaniemeen, eli keskustan koirapuistoon. Matkaa taitettiin noin tunti ennen puistoilua. Puistoon tulivat sitten autolla myös isäntä sekä Riku-pappa ulkoilemaan. Noin tunti siinä vierähti ja sitten hurautettiin autolla kotiin. Kotona koirat vielä älypelailivat että varmasti väsyyvät tai lähinnä et Tauno väsyis totaalisesti, koska meillä oli iltamenoja tiedossa.
Noh, miksi tuo Tauno piti niin totaalisesti perjantaina väsyttää (taisi jo tosin valmiiksi olla tosi väsynyt oikesti) olivat ne naapuritalon narttukoiran tärppipäivät. Tiistai iltana iltalenkillä Tauno pääsi ekaa kertaa "hajulle" ja oikeasti vinkui sydäntä särkevästi myöhään yöhön asti (meidän yöunet meinas kärsiä aika pahasti). Useina aamuina koko viikon ajan se vinkui kovastikkin ja samaten aina ulkoa tultaessa itketti ja olisi pitänyt saada jäädä tonne etupihalle nuuskimaan. Koko viikon ajan Tauno oli muutenkin levottomampi ja ruoka maistui erittäin huonosti.
Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin muuten, mutta perjantai aamuna satuttiin lähtemään aamukävelyille samaan aikaan tämän Taunon mielitietyn kanssa. Nuori mies pääsi tuoreelle hajulle ja voi kauhistus sitä lemmen tuskaa. Mie toin koirat sisään ja lähdin töihin, isäntä oli sitten hetkeä myöhemmin lähdössä. Tauno ei ollut ollenkaan rauhoittunut koirauhuoneeseen tai kiinnostunut mistään puruherkuista. Isäntä oli palannut rauhoittelemaan Taunoa ja lähtenyt sitten töihin itsekkin. Seuraavien tuntien tapahtumat ovat arvoituksia, mutta hitusen ennen kolmea töistä tullessani ja etuoven avatessani Tauno ampui samalla ovenavauksella etupihalle. En siis ehtinyt kissaa sanoa, kun se jo oli tuolla pihalla. Totteli onneksi ja tuli takaisin sisään, vaikak selkeästi melko kovasti teki mieli lähteä treffeille.
Tauno oli siis ylittänyt lemmentuskissaan ton meidän koiraportin, matalimmalta kohdalta portti on 85 cm korkea ja korkeimmalta kohdalta (keskeltä) se on yli metrin korkuinen.
En tiedä, onko tuota ovea ruettava sitten pitämään kiinni vai uskaltaisinko luottaa porttiin ja siihen, ettei Tauno siitä yli tule normaali tilanteessa.
Tämän takia koiraa sitten väsytettiin urakalla vielä perjantai iltapäivänä, vaikka väsynyt varmasti oli jo päivän touhuista, että uskallettiin jättää se illalla kotiin muiden kanssa. Naapurit arvatenkin suhtautuvat eritavalla keskellä päivää ulvovaan koiraan kuin klo 24-04 asunnossa ulvovaan koiraan. Väsynyt tuo mies kyllä sitten onkin ollut, sekä tänään että eilen illalla. Ruoka maistui eilen illalla jo ok ja samaten tänään, myöskään etupihalle ei ole enää pyrkinyt eikä ollut levoton. Tärpit siis taivavat olla tälläerää ohi, toivottavasti ensikerralla Tauno osaa ottaa asian vähän rauhallisemmin.
Tänään sitten on vietetty aikapitkälle laiskottelu ja kotipäivää, mutta vähän käytiin ulkoilemassa soramontulla kuitenkin.
Kuvassa esitellään koirine hienoja uusia takkeja, kaikilla samikset. Tilasin nuo zooplussalta halvan hinnan (olikohan 8,90 kpl tarjouksessa) houkuttamana ja yllättävästi olivat todella hyvät. Rikukin tykkää tuota takista, kun se on niin kevyt. Takeissa on siis lämmin vuori ja sit päällä tuo tommonen "tuulipukukangas". Tauno ja Hilma voivat käyttää tuota takkia sitten myös fleecehaalareiden päällä kovemmilla pakkasilla. En taida Taunolle hurtan manttelia nyt tälle talvea ainakaan ostaakkaan.
Juostessa koirilla ei takkeja ole päällä näin lämpimällä säällä (miinus 1 noin), mutta meno ja tulomatkalle puen et lihakset pysyy lämpiminä mennessä ja eivät sit jäähdy liian nopeasti pois lähtiessä, kun auto on kuitenkin kylmä.
Riku halusi kepin ja pitihän se minun sille kavuta hakemaan. Pappakoira on ollut tänään ihan erityisen pirteä. Kanteli sisällä leluja sohvalle ja tuolla ulkona myös halusi tosiaan kepin, kiipeili rinteillä jne. Ihanaa et pappakin saa vielä nauttia elämästään =)
Rikun liivin tarralle tartteis varmaan tehdä jotain......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti