Repokalliolla

Tänään sääkin taas suosi ja käytiin Repokallion ulkoilualueella ulkoilemassa. Tauno ei tarvinnut hihnaa, muut joutuivat narun jatkeena kulkemaan. Jospa jo ensiviikolla sitten Hilmankin uskaltaisi päästää metsään juoksemaan. Vauhtia Taunolla riitti hirmuisesti, välistä oli pakko ottaa syliin ettei juokse liikaa. Sylissä sitten vingutaan ja tahdotaan vain takaisin juoksentelemaan. Olen pitänyt Rikunkin varmuudenvuoksi kytkettynä tuolla Repokalliolla, koska se on lähimpänä kaupunkia oleva ulkoilualue ja siksi kovin suosittu. Mielestäni koirat eivät saa muita kulkioita häiritä, niin eipähän ainakaan sitten pappakaan ryntää vahingossa hölkkääjien jalkoihin pyörimään.

Rikun keppi oli tavoittelemisen arvoinen asia.....

Ja voi sitä riemua, kun sen sitten sai lopulta varastettua.

Pellolla myyrät olivat myllertäneet ja Hilman jos olisi vapaaksi päästänyt olisi sen ehkä illalla tavoittanut myyrämetsältä takaisin.

Taunonkin pieni nenä ilmeisesti jo tajusi, että näissä koloissa on se jokin....

Kunnon ulkoilu piristi (tai tarkemmin väsytti) meidät kaikki, illalla jos vielä pieni lenkki tehdään ja huomenna sitten taas arkeen. Taunolla käy koiranhoitajat lyhentämässä työpäivän yksinoloa maanantaina ja torstaina, muina päivinä on sitten pärjättävä kotona mahdollisesti ihan täysi työpäivä, riippuen vähän emännän töiden kiireellisyydestä, että pääseekö ennen neljää kotio karkailemaan. Onneksi Taunolla tuo yksinolo on ainakin tähän asti sujunut vallaan mainiosti.