Toki tässä nyt oli muutakin ideaa, ensinnäkin se, että keskiviikkona alkaa Pyhäselän koiraharrajien agilityryhmät ja vedän sekä alkeita että jatkoa toisen vetäjän kanssa. Ajattelin, että ehkä hyvä käydä itse vähän esteillä pitkästä aikaa ennen vetämisen aloittamista. Jatkossa sitten tietysti treenaillaan aina virallisten treenien päätteeksi siellä, en vaan ole vielä lunastanut avaintani.
Toinen juttu mitä halusin testata on tuo Rikun meneminen, et miten jaksaa, haluaa ja pystyy treenaamaan nyt talven jälkeen. 3.6 Pyhäselän koiraharrastajat järjestää agilitykurssin Villa Taivaannastassa ja Riku nyt vaan sattuu olemaan minun ainut koira, joka osaa kaikki esteet, ohjautuu jne. Haluaisin kovasti osallistua koulutukseen, mutta ilman koiraa siinä ei olisi paljonkaan järkeä.
Tämänpäiväisen analyysin perusteella Riku voi osallistua kanssani koulutukseen, mikäli vointi säilyy yhtä hyvänä, pienin erikoisjärjesteluin. Rimat pidettävä erityismatalalla ja tietysti rengas, muuri, pituus ja okseri ovat Rikulta pois suljettuja esteitä.
Kuvien laatu on tänään aika surkea, koska hallin valaistuksessa oli lähes mahdoton saada hyviä otoksia aikaiseksi (tai sit vaan ei osattu säätää).
Tässäpä kuvin tätä menoa. Rikun into ja tekemisen ilo kyllä hivelee silmää joka kerta.
Rikulla tosiaan hyppyjen rimat laitettiin noiden aitojen alapalkkien päälle eli hyppyä ei tullut käytännössä lainkaan. Äkkiä Riku huomasikin, ettei tarvitse ponnistaa korkealle ja vauhtia tuli lisää aivan hurjasti.
Välistä jo meinaisn, etten anna Rikun mennä puomiakaan enää tänä keväänä/kesänä, ettei vaan putoa. Papan askel kuitenkin on vakaa ja suorittaminen varmaa, joten peruin puheeni tässä asiassa.
Hilman kanssa kokeiltiin kepillä jäätä agilityn suhteen ja ei se vaan oikein syty. Kun se lähtee suorittamaan (A-este ja puomi ovat ehdottomat lempparit) niin vauhtia ja intoa on hirveesti, mutta se suorittamaan lähteminen on sitten aina vähän niin ja näin.
En tiedä mikä noissa puomissa ja A-esteessä sitten liene, kun niille Hilma ampuu ihan täysillä ja puomilla tulee koirasta oikeasti semmoinen vaikutelma et hei, tuohan nauttii tästä. Tietysti puomi on se este, jota Hilman kanssa on putken lisäksi eniten treenattu.
Hypyillä vauhti on laimeaa, hyppääminen vähän jäykähköä eikä se nyt niin kauheesti kiinnosta sieltä paikallaanolosta edes lähteä estettä suorittamaan. "Lentävällä" lähdöllä Hilman kanssa suoritus sujuu vähän paremmin eli ihan sama käyttää sitä, kun tuskin tuon kanssa kisaamaan koskaan edes yritetään.
Välistä kokeilin Hilmalla makupalan sijaan myös aitoa kaninkarvaa olevaa aktivointilelua, silläkin Hilma kyl toimi (sen minkä toimii) ja olenkin ajatellut oisko se kokonaisuudessaan Hilmalle parempi, jo senkin vietin nostamisen takia, että palkkana olisikin leikki aktivointilelulla.
Taunokin sai ensikosketuksensa agilityyn.
Puomin alastuloa käytiin vähän ihmettelemässä ja palkkaa nakertelemassa kontaktilla.
Ja suoraa putkea Tauno meni jo varsin reippaasti, kun isäntä laski Taunon toisesta päästä tulemaan ja minä kutsuin. Putki oli siis täyspitkä, että eipä poikaa paljoa jännittänyt.
Taunon reippaudesta ja innosta riemastuneena kokeiltiin myös yhden kerran mutkaputkea samalla taktiikalla ja kas, sieltä se poika vaan kirmaili innokkaasti läpi ilman mitään mutinoita.
Tässähän rupee jo tuntumaan, etten malta odottaa et Taunon kanssa päästään täysillä treenailemaan.
Treenailujen päälle tehtiin vielä pieni lenkki hallin lähäisyydessä. Nyt on riittänyt sitten unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti