Pakkasviikkoa

Maanantaina Upilla oli ensimäinen täyspitkä työpäivä yksin kotona ja hyvin oli mennyt. Hilma on vielä makuuhuoneessa työpäivien ajan ainakin antibioottkuurin loppumiseen saakka, jos vatsavaivat iskee ja toisekseen en uskalla antaa sille vielä mitään erikoisempaa sapuskaa eli kongien kanssa olis vähän hankalaa. Upille jäädytetty kongi kuitenkin mainio viihde aamuun, niin sitten unettaa, kun sen vielä tyhjäksi nuoleskelee aamulenkin ja aamuleikkien jälkeen.

Iltasella Upi sai sitten ensimmäisen rokotteensa. Huristeltiin lääkärille ihan kahdestaan ja reippaasti Upi esiintyi tohtorilla, vaikka olihan se lääkäri vähän jännä. Pöydältä nameja vetässä kuitenkin itse rokottaminen jäi Upilta täysin huomaamatta.

Rokotuksen jälkeen kuljettiin pieni lenkki lähikaupan ohitse ja edelliseen kertaan nähden ei enää tarvinnut lähikaupan parkkipaikan liikennettä kauhistella.

Kotiutumisen jälkeen saatiin vielä vieras kylään ja siinäpä se ilta sitten melkein kuluikin. Pieni iltalenkki tehtiin koko lauman voimin.

Tiistaina normaali työpäivä ja sitten touhuihin. Päätin olla tiistaina aktiivisempi kuin maanantaina ja jokseenkin siinä onnistuin, vaikka koirien kanssa olis vointu touhuta enemmänkin. Emännän kotiuduttua leikitytti takapihapissojen jälkeen.

Hilma ja Upi saivat päiväruokansa. Hilma elää edelleen keitetyllä kanalla, jätin Acanankin pois. Koira on normaali ja terveen oloinen, mutta maha ei vieläkään ole täysin normaali.

Upille MUCH vaistoa.

Sitten ulos. Pakkasta oli semmoiset -9 astetta, mutta tuulta ei onneksi ollenkaan ollut lisäämässä pakkasen purevuutta. Vaatteet niskaan ja menoksi. Upilla on pitkälle ulottuva fleece tuolla Hurtan takin alla ja ei näyttänyt palelevan. Lenkillä viihdyttiin tunti. Upi lämmitteli toki välillä sylissä ja Tauno ei koko matkaa reppua kantanut, repussa painoina täydet limpparitölkit molemmin puolin. Metsäpolulla Upi pääsi myös hihnan kahleista eroon. Hirveän hyvin Upi on oppinut hihnassa lauman mukana kulkemaan ja uskon sen metsässä juoksemisen oppivan ihan luonnostaan, joten vanhemmatkin koirat ovat nyt enemmän saaneet nimenomaan hihnaliikuntaa.

Lenkin jälkeen peteihin hankautumista, kun vaatteiden poisoton jälkeen kutitti vähän jokaista. Tauno oli varmaan tässävaiheessa yhdellä lemipaikoistaan eli kylki kiinni joko eteisen tai olohuoneen patterissa. Ei sitä lenkillä paleltanut, mutta selkeästi hakeutuu usein nautiskelemaan lämmöstä edellämainittuihin paikkoihin. 

 Keskiviikko oli taas aavistuksen kylmempi päivä. Aamukävely meni kuitenkin hyvin, jopa Upilla. Upin takia matkaa vähän lyhennettiin ja kannoin sitä pienen matkan tuollakin lyhyemmällä aamukierroksella.
Iltapäivällä pakkasta oli reilusti ja ulkoilu oli siis aikalailla vähäistä.

Upi sai seisomistreeniä pöydällä.

Ja sitten koirat leikkivät kaikki yhes koos.

Lenkki jäi puolentunnin käpyttelyksi ja tietysti nuo aikuiset kävivät sitten vielä iltalenkin erikseen sekä takapihailua harjoitettiin. Upi ei näytä pakkasesta sinällään nokkiinsa ottavat, mutta tietenkin varottava ettei palellu eli lenkin lomassa paljon lämmittelyä sylissä. Hanskakädellä vuorotellen sitten nahkamahan ja korvien lämmitystä. Upilla ei ole vielä pipoa ja mahaa ei ihan kokonaan saa suojaan, valitettavasti.

Iltaruuaksi aktivointia parhaimmillaan eli sianselkää.

Hilma joutui katselemaan poikien luu-bileitä sohvalta, kun maha ei vieläkään salli minkään ylimääräisen lisäämistä ruokaan. Seurataan nyt lääkekuuri loppuun, kun yleisvointi ja jaksaminen kuitenkin Hilmalla kunnossa. Jos senkin jälkeen maha oireilee niin sitten varataan aika tarkempiin tutkimuksiin. Mitään oksentamista ja jatkuvaa ripulointia ei siis enää esiinny, mutta kakkostuotokset ovat edelleen vetelää tavaraa.



Torstaina pakkanen paukkui aamullakin, joten aamulenkkiä taas tästä syystä vähän lyhennettiin. Mieluummin aikuisille vähän lyhempi lenkki kuin se, että Upi pitäisi jättää lenkiltä kokonaan pois. Ei pikkumiestä mitenkään näyttänyt palelevan hyvin vaatettuna ja useaan otteeseen sylissä lämmitettynä.
Töiden jälkeen takapihailtiin ja leikittiin. Isäntä ulkoilutti Hilman ja Taunon, sillävälin sisätreenit Upille. Seisominen sujuu jo tosi hienosti ja samaten istuminen. Näitä liikkeitä tahkottiin vaihtaen ja vuorotellen. Perusasentoa myös sekä eteen tulemista. Upin ajattelin opettaa tulemaan myös eteen istumaan, luoksetuloissa ehkä kuitenkin parempi niin, kuin että tulisi suoraan sivulle. Lisäksi vielä muutama maahanmeno harjoitus, ei vielä kovin vahvaa, mutta ehkä siellä pikkurattaat pikkupäässä jo vähän pyörähtelee.

Seitsemältä lähdettiin Taunon kansa toko-treeneihin, ihana asia tuo lämmin halli. Ohjelmassa oli ensin luoksepäästävyys. Taunolle ensin ympärikierto, sitten minun kättely ja sitten kaksi kertaa käsittely. Hyvin meni ja takamuskin pysyi lähes maassa, myös käsittelyssä.

Seuraavana sitten hyppy. Pelkällä käskyllä Tauno ei lähtenyt hyppäämään ja piti ottaa askel taaksepäin. Nami siis hypyn taakse ja alkoi löytyä hyppyhaluja. Sannan mainion neuvon mukaisesti jätin namin aivan hypyn taakse, ettei Tauno sitä nää ja että koira joutuu hyppäämään lyhyen hypyn. Tämä toimi ja sain hyvin Taunon jäämään seisomaankin hypyn taakse. Yhdellä toistolla Tauno tosin arveli, et yltäiskö ton namin tuolta kurkottamalla eli jäi hypyn taakse kurkottelemaan namia sen toiselta puolelta. Onnistuneeseen toistoon saatiin kuitenkin lopettaa. 

Kolmantena harjoituksena sitten liikkeestä maahan ja liikkestä seiso. Panostin nopeuteen, en kokonaiseen liikkeeseen ja kohtuullisia suorituksia Tauno teki, mutta maahan menossa meinaa ne kyynärpäät jäädä ilmaan ja tarvitaan tuplakäsky, arrgghhh. Taunon toko-kokeet eivät välttämättä siis vielä ensi kesänä ole edessä tässä valossa tarkasteltuna, mutta paljon se on kehittynyt ja oppinut siihen nähden, että treenitahti lajin parissa ollut satunnainen ja toisekseen alkeiskurssi käytiin vasta viime keväänä.

Isäntä vietti sitten kotosalla aikaa Hilman ja Upin kanssa. Upi sai pelailla ekaa kertaa älypeliä ja kuulemma oli muutamassa sekunnissa tajunnut jutun juonen. Taunohan nostelee nuo nupit hampailla, mutta Upin aseena oli olleet tassut.

Huomenna viimeinen ilmopäivä Kuopion agi-kisoihin, en vieläkään ole päättänyt. Viime sunnuntaina agitreenit menivät vähän penkin alle. Tosin Tauno saattoi oikeasti olla väsyksissä ja melkoisen kylmäkin oli äkkiseltään, mutta vaikea sanoa. Sunnuntain treenitkin saattavat jäädä pakkasen takia väliin, joten aika "kylmiltään" kisoihin jouduttain. Toisaalta siellä sit näkis et missä mennään ja miten koira reagoi mun äärimmäiseen jännitykseen kisatilanteessa.
Ensiviikolla meille pitäisi muuttaa myös uusi kameran putki, eli Canonin valovoimanen putki sisäkuvaukseen. Meni hermot ton salaman kanssa värkätessä.