Tylsää arkea ja Hilman outoa oireilua

Maanantai aamuna tein koirien kanssa normaaliin tapaan aamukävelyn, pakkasesta johtuen kuitenkin melko lyhyen sellaisen. Lenkin jälkeen koirat levisivät asuntoon kuka mihinkin ja rupesin tekemään lähtöä töihin. Hilma tuli ulos koirahuoneen häkistä ja etujalat alkoivat muljuilla koiran alla aivan kuin olisivat pettämässä hetkellä minä hyvänsä. Häntä oli myös merkittävän turvonnnut ja koira todella jäykkä. Homma sitten kuitenkin laukesi ja koira liikkui jäykästi mutta normaalisti. Isäntä kävi Hilmaa ruokatunnilla katsomassa eikä mitään hälyyttävää hitusen normaalia vaisumpaa neitiä lukuunottamatta ollut nähtävissä. Varasin jo kuitenkin päivällä tutkimusajan jatkotutkimuksia varten keskiviikolle aamuisen oireilun säikäyttämänä.

Minun tullessa töistä kotiin tapasin makuuhuoneesta käytännössä jalattoman koiran. Raajat näyttivät olevan kuin spagettia. Hilma kaatui nenälleen pedistä noustessaan ja samaten takapihalle mennessä. Liikkuminen oli jäykkää koikkeointia ja jalkojen lisäksi myöskään häntä ei käyttäytynyt normaalisti. Paniikissa kannoin Hilman sisälle takapihalta ja soitin päivystävälle eläinlääkärille. Päivystävän kanssa keskustelumme oli taas jotain aivan uskomatonta;" noooo, jokuhan sillä on. Ei sille kyllä päivystyksessä mitään oikein voida. Voidaanhan se tietysti katsoa." Totesin sitten itse, että jospa me kokeillaan päästä jollekkin auki olevista klinikoista (lue; jollekkin OIKEALLE lääkärille)  ja soitan jos ei päästä minnekkään muualle. Päivystävä vaikutti tyytyväiseltä ratkaisuuni, onhan se tosi ikävää jos töitä joutuu tekemään päivystäessään. Kyllä mä vielä joskus tän eläinlääkäripäivystyksen ja sen olemattoman tason otan sydämeni asiaksi täällä meilläpäin, kunhan aika ja energia moiseen riittäisi. 

Onneksi sitten ihanan Tohtori Kontu otti meidät vastaan kiireisesti. Hurautin Hilma vilttiin käärittynä lääkärille. Lääkäri katsoi Hilman kävelyä, kokeili testeillä et älyääkö koira raajojaan käyttää (takajaloilla peruuttaminen, vain vasen puoli maassa, vain oikea puoli maassa jne) ja totesi, että jäsenien käyttö tuolta osin on kohtuu normaalia, vaikkakin oikea puoli oli vähän vasenta heikommalla käytöllä.

Borrelioosia ja haimatulehdusta eniten lääkäri epäili ja nämä testit sitten otettiin. Lisäksi heti siirto haimapotilaan ruualle varmuudenvuoksi sekä täysi lepo. Sitä myös piti tämä lääkäri hitusen kyseenalaisena onko neidillä suolistotulehdusta ollutkaan, koska oireet eivät helpottaneet riittävän nopeasti lääkityksen alettua ja nyt tuli sitten tämä.

Lääkärikäynnin jälkeen Hilman liikkuminen huononi entisestään, mutta illalla joskus kymmenen jälkeen jäsenet alkoivat palautua toimintakykyisiksi. Jäykästi ja häntä ihmeellisissä asennoissa viuhuen neiti odotteli ruokaa keittössä.

Poikien päivä oli aika tylsä. Vähän painia, takapihailua sekä treenisessio Upille.

Tauno kävi illalla ainoana iltalenkillä, kun Hilmalla täyslepo ja Upille -25 vähän liikaa. 

Taunon ilmeestä voisi päätellä, että ei ois Taunon mielestä iltalenkki hänellekkään niin väliksi ollut.

Tiistai aamuna Hilman jäsenet toimivat edelleen jotenkuten, muuten koiran jäykkyys ja hännän outo käytös ennallaan. Taunon ja Upin kanssa tehtiin aamukävely siis kolmestaan. 

Töistä pelotti tulla kotiin, mutta onneksi minua odotti silloinkin liikuntakykyinen neiti. Häntä ei käyttäydy edelleenkään normaalisti, neiti on jäykkä sekä ripuli palasi haimatulehdus ruuan myötä. Huoh. Virkeä ilmeinen ja olemuksinen Hilma on ollut kokoajan, mutta ei kauheasti liiku saatika muuta touhuile.

Tiistaina koetettiin muilta osin olla aktiivisempia kuin edeltävänä päivänä.

Upille treenit; Seisomista pöydällä ja hampaiden katsomista, kosketusalustaa ja maahan menoa.

Kosketusalusta treenistä kuvattiin videokin, mutta osa siitä on väärinpäin, kun kameramiehellä ei mennyt homma ihan putkeen ja tuolla Samsungilla kuvatut videot ei osaa kääntyä automaattisesti koneelle ladattaessa.

Ja sitten joutui Upi koiraportin taakse vuoroaan odottamaan (kiljuva vastalause) ja Tauno pääsi kans vähän touhuamaan. Taunolle perusasentoa sekä jääviä liikkeitä siten, että minä vielä itse peruutan. Tajusin tuossa et BH:ssa pitää osata myös liikkeestä istu eli sekin otettava mukaan treenikuvioihin. Maahanmeno on nopea, seisominenkin ihan jees ja tuo istuminen nyt vaatii työstöä tietysti liikkeestä toteutettuna.

Treenisession jälkeen Upi lähti isännän kanssa kyläilemään isännän kaverin ja heidän koiriensa luokse ja minä suuntasin Taunon kanssa lenkille. Pakkanen oli valitettavasti iltaa kohti jo ehtinyt kiristyä, mutta urheasti taapersimme 45 minuuttia.  Upin kyläreissusta ei tullut kuvia, kun isäntä lähti reissuun ilman kameraa, vaikka se jo eteisen pöydällä oli mukaan lähdössä. Hyvin oli Upilla leikki sujunut koirakamujen kanssa, ihmisten käsittely oli ollut ok ja sitä rataa. Hieno pikkumies.

Päivän mittaan Hilma oli ok, mutta ei missään  tapauksessa lähelläkään kunnossa olevaa Hilmaa. Huomenna saadaan tulokset testeistä ja ollaan ehkä viisaampia.....tai sitten entistä avuttomampia.