Sunnuntaita

Sunnuntai aamun aloitin taas oikein oikein hitaasti kahvin, koirien takapihattelun ja telkkarin kanssa. 

Hilma syömässä haimapotilaan safkaa erä 2. Kanan fileesuikaleita ja puuroriisiä. Lisänä välillä rasvatonta raejuustoa ja hiven-rekkua yhdellä aterialla vuorokaudessa. Vatsan toiminnan ja ruuan vähäisen energiapitoisuuden vuoksi Hilma saa tällähetkellä vielä ruuan kolmesti vuorokaudessa Upin kanssa samaa tahtia.

 

Koko remmi sai seisomistreenit sisällä pöydällä ja Upille testasin vähän näyttelyhihtaa takapihalla.

Yllättävästi ainut kuvauksellinen (Lue; kuva onnistui) oli Hilma. Neiti vaan nyt on niin surkeassa kunnossa sairastelun takia, lihakset ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Iltapäivällä sitten päivän paras osuus eli kunnon lenkki turvesuolla. Hilmakin pääsi mukaan, kun edellisen kahden päivän liikkumiset ei ole vointia huonontaneet ja vapaana voi kuitenkin säädellä liikkumisensa jaksamisen mukaan.Puolisentoista tuntia taaperrettiin ja jopa Taunokin näytti loppumatkasta saaneen tarpeekseen. Hilma jopa katosikin lenkin aikana. Aikuiset livahtivat suon takana olleeseen metsään, kun lähestyttiin metsän laitaa. Käännyttiin sitten ja odoteltiin et kyllä ne sieltä tulee, Tauno tulikin sitten hetken päästä kovaa kyytiä, mutta Hilmaa ei näkynyt. Metsästä kuului Hilman haukkua ja arvelin sen bonganneen jonkun elukan sieltä. Tässä vaiheessa olisi tietysti pitänyt tajuta, että tuskin sieltä Tauno olis pois tullut mikäli joku pupu olisi ollut hollilla. Aikaa kului ja Hilmaa ei vaan näkynyt. Lähdettiin sitten katsomaan ja siellä neiti istui, metsän laidassa 1,5 metriä syvän ja todella leveän ojan toisella puolella. Tauno oli tullut ojasta yli, mutta Hilmalla kun menee toimintakyky moisissa tilantessa se oli vaan jäänyt odottamaan ja tuskailemaan, että mitenkäs tästä yli pääsisi. Jos neiti olisi tajunnut palata samaa reittiä kuin mitä metsän puolelle menivät niin ei ongelmaa, mutta vaikea tietää miten kauan se olisi tuolla jumittanut, kun ei näyttänyt sen vertaa aivot raksuttavan. Pelastettu neiti ei kuitenkaan kummemmin ollut moksiskaan pienestä jumistaan vaan vauhtia riitti episodin jälkeenkin.

Lenkin jälkeen porukalle maistui uni, mutta illalla jaksoivat pienen treenisession tehdä.

Upille istumis ja seisomisharjoituksia, kosketusalusta treeniä ja kapulan katselusta palkkaamista.

Taunolle esittelin myös kapulaa ja tälläkertaa vähän paremmalla menestyksellä. Palkkaamista kapulan katsomisesta ja kapulan nostamisesta. Yllätyin positiivisesti, ehkä Taunon noudolla on vielä toivoa.

Lisäksi Taunolle perusasentoa, maahan menoa ja kaukojakäskyjä (käsiavuilla toki). Isäntä jo ihmetteli, että miten se noin hyvin osaa? Nii-i, kyllä se kotona osaa.....aika klassinen =D